21.10.2015

Luku 18

Reikä seinässä




Ulkona oli jo noin +15°c, joten lattian oli aika avautua ruokailuhuoneesta. Pahvin alta paljastui vanhaa lankkua, mutta myös muutama uudempi. Lankkujen väleistä paistoi taas tuota valkoista höttöeristettä, ureaformaldehydiä. Lankkujen alta sitä löytyi lisää reilu kerros.

Ruokailuhuoneen lattian eristäminen osoittautui melko mutkattomaksi hommaksi. Hirret olivat terveitä, eikä muitakaan ongelmia tullut vastaan. Eristys tehtiin samalla tyylillä kuin keittiön lattia (Luku 3 Alapohjan eristäminen), eli lyhyesti sanottuna alimman laudoituksen päälle nidottiin tuulensuojapaperi ja vanhat purut takaisin. Joihinkin "lootiin" laitettiin vielä purun päälle ekovillalevy, sillä puru ei riittänyt ihan yksistään koko alapohjaan (purun seassa oli jonkun verran ureaformaldehydiä ja kasapäin tiiliskiven paloja (???), joten osa vanhasta eristeestä päätyi ulos ja kaatopaikalle). Eristämisen jälkeen asennettiin lankut paikalleen.

Ruokailuhuoneen lattia jätettiin tässä vaiheessa tähän pisteeseen, sillä lattian väri oli edelleen mietintämyssyssä. Sen lisäksi olohuoneen lattia mietitytti kovasti, joten päädyimme muuttamaan huonekalut ruokailuhuoneeseen ja siirtymään suoraan olohuoneen lattian kimppuun. Jälkeenpäin ajateltuna se oli todella viisas päätös…

Vuorossa siis olohuone.
                       Lastulevyt pois...
                                        Lastulevyn alla paikoitellen jopa lähes 10 sentin tuuletusväli...

No nyt tiedetään miksi villasukkineenkin oli varpaat jäässä jo syyskuussa!

Näiden koolausten päälle lastulevy oli asennettu. Mitään eristeitä ei välissä ollut.
Tässä huoneessa ei harmillisesti ollut valmiina vanhaa lankkulattiaa, vaan sen sijaan lattia oli tehty ihan tavallisesta laudasta. Täytyi siis keksiä huoneeseen ihan uusi lattia jonkinmoinen. Sekunnin asiaa mietittyä oli selvää, että lattian täytyisi olla samanlainen kuin muissakin alakerran huoneissa, eli leveätä vanhaa lankkua. Se, että mistä vastaavaa lankkua voisi löytää riittävän iso määrä ja vielä kohtuuhintaan, olikin jo toinen juttu. Etsinnät alkoivat samantein.

Alapohja täytyi kaikesta huolimatta avata ja eristää uudelleen, joten työtä piisasi. Lattian alle on aikoinaan vedetty viemäriputki, joten eristyksiäkin on samalla lisätty purun päälle... Väärää sellaista!...eli mineraalivillaa. Ja hiirethän rakastavat sitä... Sieltä löytyi hienoja käytäviä tehtynä ristiin rastiin ja haju oli tietysti.., no hiirenpesänhajuinen. Ei auttanut muu kuin varovasti ja pölyttämättä rullata yksi villalevy kerrallaan ja laittaa se suoraan jätesäkkiin.

Kun villat ja likaiset purut oli poistettu päältä, lapioitiin kaikki puhtaat purut säkkeihin talteen.


Jos joku jäi miettimään miten otsikko "Reikä seinässä" liittyy yhtään mihinkään, niin nyt kerron sen tarinan.

Ulkona, olohuoneen seinän takana on betoniset kuistin portaat. Portailta on ajan saatossa valunut vettä portaiden ja seinän väliin, joten alimmat hirret olivat paikoitellen läpimätiä. Betonin ja puun välinen suhde on tiettävästi aina ollut huono ja tulee olemaankin, mutta tässä kohtaa oli kyse myös muustakin. Nimittäin betoniportaiden ja hirsiseinän väliin oli tungettu, -kappas, mineraalivillaa! Eli, kun portailta vähän sateella valahtaa vettä portaikon taakse, niin siellä oleva villa kastuu ja sehän ei sitten kuivu. Loppu onkin historiaa.

Alimman hirren laho osuus on sahattu pois. Takana näkyy portaikko, joka jatkuu kulmaan saakka. Toiseksi alin hirsi sai lähteä seuraavaksi.
Kaksi alinta hirttä meni vaihtoon, joista molemmat noin kahden metrin matkalta. Aikaisempaa kokemusta hirsitöistä ei liioin ollut, joten asia tuntui aluksi vähän liian isolta palalta purtavaksi. Ja eihän se mitään helppoa ollutkaan, sillä melkoista moottorisahalla muotoilua ja paikalleen sovittamista sai tehdä vuorotellen, ja lopuksi täyttä tunkemista kaikin voimin. Näistä vaiheista ei harmiksi tullut otettua kuvia.

Muutama päivä elettiin reikä seinässä, kunnes saatiin palaset loksahtamaan paikoilleen. Tältä se sitten näytti, ulkoapäin katseltuna. Ei ole kauneudella pilattu, mutta eiköhän se tehtävänsä täytä.

Alimman hirren alle laitettiin bitumihuovasta suikale, ettei kivijalan kosteus pääse imeytymään hirteen saakka.
Liitoskohdat tehtiin molempiin päihin samalla melko yksinkertaisella tyylillä. Lopuksi isommat raot tilkittiin puulastuilla ja pienemmät pellavariveellä. Siitä en tiedä, onko korvaushirret kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti asennettu, mutta tämä tuntui toimivan meillä.

Hirret olisi ollut varmaan mahdotonta saada paikalleen ilman talon tunkkausta. Tunkki laitettiin viereisen väliseinän alle ja varovasti nostettiin seinää ylöspäin. Lahonneiden hirsien vuoksi seinä ja lattia oli pikkasen notkahtanut tältä kohtaa, joten oikaisu tuli tarpeeseenkin. Kun hirret olivat paikoillaan, tuettiin vielä niiden alustaa paremmin. Sen jälkeen laskettiin tunkki hiljalleen.

Toinen liitoskohta tuli huoneen kulmaan. Tunkki on oikeanpuoleisen väliseinän alla.


Korvaushirret sulautuivat seinään ihan hyvin ja lattian eristämisen sai nyt aloittaa. Uudet lankut jo odottelivat asennusta, mutta niistä lisää ensi luvussa... :)



2 kommenttia:

  1. Hei!

    Minkä ihana blogin löysinkään! :D Olen käynyt ihastelemassa teidän keittiökuvianne jo monia kertoja, ne ovat kauniita. Meillä on nyt menossa keittiöremppa rintamamiestalotyyppisessä talossa (rak.vuosi 1934), ja juuri samantyylistä henkeä haen itsekin. Hyvä idea nuo integroidut kodinkoneet, täytyypä ryhtyä itsekin samanlaisiin toimiin.

    Kiitos kivasta blogista!

    Lisää postauksia odotellen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      Kiitos ihanasta palautteesta ja tervetuloa lueskelemaan! Olen iloinen, että jutuistani on ollut apua.
      Onnea ja jaksamista remonttiinne! :)

      Poista

Kommentit

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...