14.10.2015

Luku 17

Kattojen panelointipuuha



Ennen katon panelointiin ryhtymistä oli syytä tarkistaa ja korjata koolauksia. Koolaukset oli onneksemme tehty aiemmin oikean suuntaisesti, joten niitä ei tarvinnut uusia. Hieman suoruuksia tarkistettiin ja kiinnityksiä korjattiin ja siinä se olikin. Sähkötyöt oli kuitenkin hyvä tehdä tässä vaiheessa, sillä halusimme vaihtaa lampun ja valokatkaisimen paikkoja. Samalla vedettiin sähköt myös uudelle pistorasialle.

Paneelin profiili valittiin sen mukaan, mitä talosta jo valmiiksi löytyi. Edellinen asukas oli eteisen ja keittiön katon paneloinut tällä 80-90-luvun "perus"-paneelilla, joten paras lopputulos pieneen taloon oli jatkaa samalla linjalla vaikka omaan makuun kivempiakin olisi ollut markkinoilla. Mutta ei tämäkään paneeli rumaa ole, kun pintakäsittelyyn valitsee muuta kuin kellastavan lakan. Hankimme paneelit (ja kaiken muunkin puutavaran aina) puuvalmiina, sillä tehdasmaalatut ovat minusta hengettömiä ja kaiken lisäksi hengittämättömiä. Kun maalaa itse, tietää mitä maali on.

Paneelit ovat kauneimmat valon suuntaisesti asennettuna. Vaikka olohuoneessa on ikkunat kahdella seinustalla, jatkuvat paneelit kohti ruokailuhuonetta ja sen ikkunaa. Paneeli asennetaan naaraspontti (ura) edellä ja urosponttiin (eli uloke.. ) aina naulaus. Ensimmäiseen paneeliin naulaus myös seinän puolelle, naulat peittyvät myöhemmin kattolistalla. Paneelien kiinnitykseen käytettiin modernisti naulapyssyä ja paineilmakompressoria ja työ oli mukavan joutuisaa. Paneelin ja seinän väliin jätetään aina muutamasta millistä puoleen senttiin elämisvaraa, koska puu turpoaa ja kutistuu eri vuodenaikojen mukaan.

Vanhassa talossa kun mikään ei ole suoraa, tuo se haasteita kaikkeen - myös panelointiin. Toinen seinä tässä huoneessa on melkein 9 senttiä pidempi kuin vastakkainen seinä, joten paneelien ponteilla täytyi kikkailla niin että viimeinen paneeli olisi suunnilleen yhtä leveä molemmista päistä. Kun olimme päässeet paneloinnissa reilun puoleen väliin kattoa, mitattiin etäisyys päätyseinään paneelin molemmista päistä ja alettiin kasvattamaan paneelien välistä rakoa toisessa päässä parilla millillä. Silmä ei erota sitä että kasvavatko raot toiselle puolelle huonetta, jos ne kasvavat tasaisesti.


Onnistuimme kuromaan lähes yhdeksän senttiä umpeen paneelien "vinoon" asentamisella ja viimeinen paneeli oli lähes tasaleveä molemmista päistä. Ensikertalaisia kun oltiin paneloinnissa, niin voi todeta ettei se ollutkaan niin vaikeaa. :)

Tämän jälkeen paneelit maalattiin kertaalleen Uulan Into Sisäpohjamaalilla ja kahteen kertaan valkoisella Uulan Into Kalustemaalilla. Ennen viimeisintä maalauskertaa laitettiin kuitenkin kattolistat paikoilleen, että listat voi "maalata kiinni" kattoon. Näin katto ei näytä vasta-asennetulta. Paneelien maalauksesta lisää jutussa Paneelien maalaus - näin se onnistuu.

Kun olohuoneen katto oli valmis, siirryttiin ruokailuhuoneen puolelle samoihin puuhiin. Vanha styroksikatto sai sielläkin kyytiä ensimmäisenä ja seuraavana lähti tapetit.

Päällimmäisen tapetin alta huuteli 70-luku (vai 60-?).

Ruokailuhuoneen katon panelointi meni jo aika rutiinilla, eikä kauaakaan kun se oli maalausta vaille valmis. Lastulevylattia muovimattoineenkin sai kyytiä hetken mielijohteesta, kun ei jaksettu katsella sitä enää. Pahvin alta pilkottikin jo vanhat lankut. Iiiii...jännää!


Eletään huhtikuuta 2015. Ilma oli sen verran lämmennyt ulkona, että saatettiin jo harkita alapohjan avaamista ja eristämistä. Eikä mennyt kauaa...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...