16.2.2015

Luku 14

Kodinkoneiden piilotustemppu


Nyt kun lattia oli maalattu, sai kodinkoneet siirtää ja asentaa keittiöön. Ei ollut epäselvää mistä aloitettaisiin, olimme nimittäin niin kyllästyneitä tiskaamiseen että astianpesukoneet kiinni ja sukkelaan!

Koneet tarvitsi täydellisen naamioinnin. Se ei kuitenkaan olisi riittänyt, että olisi vain yhden maalatun kalustelevyn lätkäissyt etupaneeliksi. Halusin koneiden täysin sulautuvan muihin kaappeihin, joten mäntyliimalevyn lisäksi hankittiin 4 mm paksuista vaneria ja  aloin näistä levyistä työstämään niille etupaneeleita.

Ensin levyt mitattiin ja sahattiin sopivaan kokoon. Sen jälkeen levyjen reunat sekä kulmat hiottiin sileäksi, vanerien reunat oikein pyöreiksi. Tämän jälkeen pienemmät vanerilevyt liimattiin liimapuulevyihin kiinni ja laitettiin painojen alle kuivumaan. Halusin tiskikoneille samanlaiset vetimet kuin roskiksissamme on, joten aloin suunnittelemaan niitäkin samalla. Vetimiin hankittiin 21 mm pyörölistaa ja jämäpuupaloista muotoiltiin vetimien päätykappaleet katkaisusahan, ison poranterän ja hiomakoneen avulla. Vetimien osat liimattiin toisiinsa kiinni ja annettiin kuivua. Liimailujen jälkeen kaikki osat pohjamaalattiin ja vetimiä hiukan kitattiin.




Työtason alle tulevalle pakastimelle tehtiin kalusteovi samaan tyyliin, mutta hieman eri mitoilla. 4 mm paksuinen vaneri liimapuulevyn päälle liimattuna antaa vaikutelman siitä, että ovi olisi samankaltainen kuin muutkin keittiökaapinovemme. Eli ovi joka kiinni ollessaan on osittain rungon sisällä. Ja kehys joka liimapuulevystä jää näkyville, muistuttaa kaapiston runkoa. Hiukan hankala selittää, mutta toivottavasti lopputulos kertoo enemmän.

Jotta koneiden täydellinen piilottaminen voi onnistua, täytyi kalusteoviin tehdä yksityiskohdat viimeistä pilkkua myöten. Liimapuulevyihin viilsin puukolla "saumat", ja pakastimen ovi joka aukeaa sivuttaissuunnassa tarvitsi jopa feikkisaranat. Tai no, ihan oikeat saranat ne ovat. Niillä ei vain ole mitään käytännön tarkoitusta. ;) Saranat irroitin ylijääneestä ovesta ja sahasin turhat metallilärpäkkeet pois, että sain saranan ujutettua pienen matkaa liimapuulevyn ja vanerin väliin. Ja liimaa perään!




Pakastimen ovi valmiina asennukseen.


Myös jääkaappimme sai uuden kalusteoven. Siihen ovi tehtiin yksinään liimapuulevystä, sillä jääkaappi integrointiin vanhan kaapin sisälle, toisin kuin muut kodinkoneet. Vedin tehtiin samalla tavalla kuten tiskikoneisiin, mutta hiukan lyhyempänä versiona.

Kaikki kalusteovet maalattiin lopuksi valkoisella Uulan Ovi- ja Ikkunamaalilla, samalla jolla maalattiin kaikki keittiön kalusteetkin. Tiskikoneiden, pakastimen ja jääkaapin vetimet maalattiin mustaksi ja kiinnitettiin paikoilleen. Sen jälkeen kalusteovet olivat valmiita asennukseen.



Tiskikoneet olivat nyt sulassa sovussa vanhanmallisten keittiökaapistojemme kanssa. Vetimet ovat todella jykevät, joten koneiden käyttökin on mukavaa.

Keittiö alkoi tässä vaiheessa olemaan hyvin paketissa. Listojen ja sokkeleiden sahausta, maalausta ja asennusta oli tiedossa seuraavaksi, mutta sen jälkeen keittiömme alkoikin olla sisustusta vaille valmis. Ja sehän tarkoittaa sitä, että pian selviää keittiöremonttimme lopputulos!


7.2.2015

Luku 13

Lankkulattia uuteen eloon


Keittiön purkutöiden yhteydessä löysimme vanhan lankkulattian, joka on ilmeisesti edellisen kerran nähnyt päivänvaloa talon pystytyksen aikana. Se on yli 60 vuotta ollut pimennossa kaikenlaisten levyjen ja muovien alla. Lankut ovat olleet käytössä pintamateriaalina talon alkuperäisellä paikalla, sillä lankut oli käsitelty tumman puna-ruskealla maalilla ja kulumista päätellen lankut olivat vaihtaneet paikkaansa rungon uudelleenpystytyksen aikana. Lankut olivat päässeet pahasti kulumaan ja pinta tikkuuntumaan, siksi hiominen oli välttämätöntä.

Lankut ovat luonnollisesti eri levyisiä ja myös paksuuksissa on pieniä eroja. Vanhat lankut ovat myös hieman pyöreitä sivusta katsottuna, joten lattia ns. aaltoilee. Tämän vuoksi lattian hiominen täytyi tehdä pienillä hiomakoneilla, että lankkujen pyöreyttä pystyi mukailemaan ja joka kohdasta sai karheuden pois. Isolla lattianhiomakoneella pöyreys olisi lähtenyt kokonaan ja lopputuloksesta olisi hävinnyt vanhoille lankuille ominaiset piirteet.

Hiomakoneina meillä oli epäkesko ja nauhahiomakone. Hiomapaperin karkeus oli aluksi 60 ja loppua kohden 100-120. Ennen hiomista suljimme muovilla hyvin molemmat keittiöön johtavat oviaukot, sillä muuten pöly olisi vallannut aivan koko talon. Hiomisen jälkeen puupölyä oli keittiön seiniä ja kattoa myöten, eli pölyhuiskalla putsattiin paneelikatto ja tapetti ja kaikki kalusteet.

Lankkulattia hiottuna


Hiomisen jälkeen oli aika koittaa täyttää lankkujen väliset raot, jotka pahimmillaan olivat jopa 10 milliä. Päätettiin kokeilla tilkkimistä sanomalehdellä. Ja se muuten toimi!



Ensin sanomalehdestä revittiin sopivankokoinen suikale. Suikaletta pyöritettiin kädessä pienen matkaa ja aloitettiin sen painaminen lastalla lankkujen väliin. Sanomalehtisuikaletta pyöritettiin rullalle sitä mukaan, kun toisella kädellä tukittiin sanomalehteä. Isompiin rakoihin meni tosi leveitäkin suikaleita ja välillä suikaleet upposivat liiankin syvälle, jolloin se kohta täytyi vain täyttää uudestaan. Kävimme lävitse kaikki lankkujen välit ja lopputuloksesta tuli oikein hyvä. Nyt rakoihin ei pääse tippumaan mitään pikkutavaroita ja siivoaminenkin on helpompaa kun raot eivät ole täynnä moskia.

Lattia oli nyt kittausta ja maalausta vaille valmis. Koska lattiassa oli tuhottoman paljon reikiä ja kolhuja, katsoin parhaaksi ensin maalata lattian hyvin ohennetulla puulattiamaalilla. Kun pinta on tasavärinen, on helpompi havaita kitattavat kohdat. Kitti myös pysyy paremmin pohjamaalatussa pinnassa, kuin käsittelemättömässä puussa.

Lattia pohjamaalattiin noin 20% ohennetulla puulattiamaalilla. Maalin kuivuttua vanhat naulanreiät, sekä pahimmat kolhut kitattiin umpeen. Koska kyse on näin vanhoista lankuista, täytyi kittaamiselle vetää joku raja. Lankut olisi täytynyt ylitasoittaa, jos niistä olisi halunnut aivan sileät. Minusta ajankulu saa näkyä.

Lattian kittaukset hiottuina


Kittaamiseen käytettiin puukittiä. Kitattavia kohtia oli todella paljon kuten kuvasta näkyy ja silti lopputuloksesta tuli rosoinen. Naulan kannat jätettiin tarkoituksella näkyville, että tulevaisuudessa lankkujen irroitus on helpompaa jos jostain syystä täytyy kurkata eristeisiin.

Kittauspaikkojen hionnan jälkeen lattia maalattiin noin 10 % ohennetulla puulattiamaalilla. Maalauskertojen välissä lattian annettiin kuivua noin vuorokauden. Lattiamaalina oli Uulan puolikiiltävä Puulattiamaali ja sävyksi valikoitui Uulan värikartasta vaaleansininen Utu. Ohenteena käytettiin Uulan yleisohennetta. Maali levitettiin isolla luonnonharjassiveltimellä.



Pintamaalaus maalattiin lähes ohentamattomalla maalilla. Hieman taisin lorauttaa ohennetta sekaan, että maalin sively olisi kevyempää. Maalaamisen jälkeen lattian annettiin kuivua rauhassa reilun kaksi vuorokautta, sillä lankkujen kuoppiin ja rakoihin meni väistämättä paksummin maalia jonka kuivumiseen meni enemmän aikaa.

Tällä lattialla tepastellessa kyllä tuntee jalanpohjissaan talon historian. Aivan ihana! Tiedän kyllä ettei näin rosoinen lattia ole kaikkien makuun ja jotkut siivouksen ystävät varmasti kauhistelevat lattian puhtaanapitoa. Mutta me tykätään kovasti. Tämä lattia on ikuinen ja se on ansainnut päästä näkyville.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...