28.1.2015

Luku 12

Keittiökalusteiden fiksaus & tuunaus, osa 3


Tässä luvussa kerron roskiskaappimme synnyn. Alunperin kaapissa on mahdollisesti säilytettykin roskia  ja meille siitä tuli varsinainen kierrätyspiste. Tason päältä purimme pois vanhan tiskialtaan ja sen vuoksi kahdesta vasemmanpuoleisesta ylälaatikosta oli vain etupaneelit jäljellä ja itse laatikot olivat poistettu altaan tieltä. Kaapissa on ihanat pienet kallistuvat puulaatikot, jotka toimivat mainiosti roskiksina. Kaapisto oli harmillisen huonosti maalattu aikoinaan, se oli täynnä paksun maalin valumia. Puuosia oli haljennut ja sisustassa oli paljon reikiä paikattavana. Roskakaapin on hyvä olla reiätön, ettei hiirulaisia houkuta tulla kyläilemään.

Roskakaappi ennen

Roskiskaapille tehtiin sama temppu kuin muillekin alakaapeille; vanha sokkeli poistettiin ja säädettävät metallijalat asennettiin tilalle. Tätä kaappia täytyi kuitenkin korottaa vielä enemmänkin ja jaloista sitä ei voinut tehdä, että sokkelin korkeus pysyy samana kuin muissakin alakaapeissa. Keksinkin, että kipataan luvussa 9. esiintyneen kokkaustason kyljestä poistettu leivinlauta tähän päälle vaakatasoon ylälaatikoksi. Näin!

     

Kuvassa oikealla puolella on vanha leivinlauta ja vasemmalle puolelle tehtiin jatkeeksi pieni laatikko. Näillä keinoilla saatiin korotettua vanha 74 cm alataso ergonomisemmalle korkeudelle.

Joku saattaa ihmetellä miksi luvun 11 tiskiallastasoa madallettiin ja nyt korotellaan kunnolla. Syy oli siinä, että keittiöömme tuli alakaappeja kahdelle eri korkeudelle ikkunan vuoksi. Tai oikeastaan kolmelle eri korkeudelle, sillä kokkaustaso on omalla korkeudellaan, puuhellan kanssa samassa tasossa. Myös kodinkoneet, astianpesukoneet, sekä pakastin määrittivät työtasojen korkeutta, sillä niiden täytyi mahtua työtasojen alle. Paljon joutui kikkailemaan korkeuksien kanssa ja ikkunan mataluus toi omat haasteensa.

Roskiskaapissa oli paljon pesemistä, hiomista, liimaamista, kittaamista, pohjassa olevien reikien peittämistä ja laatikoiden rakentelua. Kahteen vasemmanpuoleiseen etupaneeliin tehtiin sisälle ne puuttuvat laatikot ja kokonaan uusi laatikko rakennettiin leivinlaudan jatkeeksi.

Vetimien maalaus meneillään. Uusi laatikko vielä kaipailee omaansa.


Ovien vanha maalipinta oli niin paksusti ja huonosti maalattu, että ne täytyi hioa kauttaaltaan koneellisesti. Myös vetimet olivat pahan näköiset. Huolellinen hiominen kannatti ja kaapista sai siistin näköisen. Maalasin kaapin ensin valkoiseksi kauttaaltaan ja lopuksi vetimet mustalla. Normaalistihan vetimet irroitetaan ennen maalausta, mutta näissä tein poikkeuksen sillä ne olivat todella hyvin kiinni, enkä halunnut ottaa riskiä että ne menisivät rikki. Vetimien vanhojen talttapäisten ruuvien avaaminen monien maalikerrosten alta ei ole helppoa ja vanhat ruuvit menevät herkästi poikki. Rajasin siis vetimet ihan vain siveltimellä. Maalarinteippiä en rajauksissa käytä, sillä maali vuotaa niin helposti teipin alle ja rajauksesta tulee suttuinen.

Roskiskaapin viereen tuli pikkukaappi, joka oli ihan ok kunnoltaan. Siinä oli kuitenkin vääränlainen vedin, muovinen Leea-salpa. Hauskojahan nuokin vetimet ovat, mutta se ei vain sopinut muiden vetimien joukkoon.


Leea-salvan jättämän reiän tukin puupalikalla, jonka muotoilin sopivan kokoiseksi. Puuliimalla varmistin palikan pysyvyyden. Sitten tasoitin puukitillä palikan piiloon ja maalasin koko kaapin. Maalasin myös sille uuden vetimen, joka löydettiin varastosta ja kiinnitin sen paikoilleen.

  

Roskiskaappi oli nyt korotettu ja korjattu, ja pikkukaappi tuunattu muiden kaappien kaveriksi. Siinä ne nyt ovat vierekkäin ja aivan sovussa keskenään.

Loput kaapeista kunnostettiin samalla tyylillä; pesemistä, liimaamista, kittaamista, hiomista ja maalaamista. Asiaa kaapeista riittäisi vielä moneenkin otteeseen, mutta eiköhän näistä kolmesta jutusta jo jonkinlaisen mielikuvan saa. Ensi luvussa pääsenkin kertomaan keittiömme ikivanhan lankkulattian kunnostuksesta, joka sekin oli melkoista käsityötä!


4 kommenttia:

  1. Kun taitoa ja malttia löytyy saa aikaiseksi jotain noin hienoa.
    Eipä olis lastulevy-, kenno- tai mdfkaapeille voinnu tehdä yhtä perusteellista elvytystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas mukavasti sanottu, kiitos! :)

      Olet ihan oikeassa. Lastulevyä ja mdf:ää ei paljoa voi elvytellä, vaan ne päätyvätkin yleensä kaatopaikalle jo muutaman kolhun jälkeen.

      Poista
  2. Kiinnostava projekti. Meillä on haman tulevaisuuden suunnitelmissa vastaavanlainen kunnostus, joten käynpä lukemassa vielä aiemmatkin postauksesi aiheesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoisen kiinnostava projekti tämä oli itsellenikin ja myöskin haasteellinen. Toivottavasti löydät tarpeellista tietoa ja tietysti saa myös kysyä jos jokin jää mietityttämään. Lisää juttua keittiöstä on tulossa lähiaikoina, jolloin alkaa myös lopputulos paljastumaan. :)

      Poista

Kommentit

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...