28.1.2015

Luku 12

Keittiökalusteiden fiksaus & tuunaus, osa 3


Tässä luvussa kerron roskiskaappimme synnyn. Alunperin kaapissa on mahdollisesti säilytettykin roskia  ja meille siitä tuli varsinainen kierrätyspiste. Tason päältä purimme pois vanhan tiskialtaan ja sen vuoksi kahdesta vasemmanpuoleisesta ylälaatikosta oli vain etupaneelit jäljellä ja itse laatikot olivat poistettu altaan tieltä. Kaapissa on ihanat pienet kallistuvat puulaatikot, jotka toimivat mainiosti roskiksina. Kaapisto oli harmillisen huonosti maalattu aikoinaan, se oli täynnä paksun maalin valumia. Puuosia oli haljennut ja sisustassa oli paljon reikiä paikattavana. Roskakaapin on hyvä olla reiätön, ettei hiirulaisia houkuta tulla kyläilemään.

Roskakaappi ennen

Roskiskaapille tehtiin sama temppu kuin muillekin alakaapeille; vanha sokkeli poistettiin ja säädettävät metallijalat asennettiin tilalle. Tätä kaappia täytyi kuitenkin korottaa vielä enemmänkin ja jaloista sitä ei voinut tehdä, että sokkelin korkeus pysyy samana kuin muissakin alakaapeissa. Keksinkin, että kipataan luvussa 9. esiintyneen kokkaustason kyljestä poistettu leivinlauta tähän päälle vaakatasoon ylälaatikoksi. Näin!

     

Kuvassa oikealla puolella on vanha leivinlauta ja vasemmalle puolelle tehtiin jatkeeksi pieni laatikko. Näillä keinoilla saatiin korotettua vanha 74 cm alataso ergonomisemmalle korkeudelle.

Joku saattaa ihmetellä miksi luvun 11 tiskiallastasoa madallettiin ja nyt korotellaan kunnolla. Syy oli siinä, että keittiöömme tuli alakaappeja kahdelle eri korkeudelle ikkunan vuoksi. Tai oikeastaan kolmelle eri korkeudelle, sillä kokkaustaso on omalla korkeudellaan, puuhellan kanssa samassa tasossa. Myös kodinkoneet, astianpesukoneet, sekä pakastin määrittivät työtasojen korkeutta, sillä niiden täytyi mahtua työtasojen alle. Paljon joutui kikkailemaan korkeuksien kanssa ja ikkunan mataluus toi omat haasteensa.

Roskiskaapissa oli paljon pesemistä, hiomista, liimaamista, kittaamista, pohjassa olevien reikien peittämistä ja laatikoiden rakentelua. Kahteen vasemmanpuoleiseen etupaneeliin tehtiin sisälle ne puuttuvat laatikot ja kokonaan uusi laatikko rakennettiin leivinlaudan jatkeeksi.

Vetimien maalaus meneillään. Uusi laatikko vielä kaipailee omaansa.


Ovien vanha maalipinta oli niin paksusti ja huonosti maalattu, että ne täytyi hioa kauttaaltaan koneellisesti. Myös vetimet olivat pahan näköiset. Huolellinen hiominen kannatti ja kaapista sai siistin näköisen. Maalasin kaapin ensin valkoiseksi kauttaaltaan ja lopuksi vetimet mustalla. Normaalistihan vetimet irroitetaan ennen maalausta, mutta näissä tein poikkeuksen sillä ne olivat todella hyvin kiinni, enkä halunnut ottaa riskiä että ne menisivät rikki. Vetimien vanhojen talttapäisten ruuvien avaaminen monien maalikerrosten alta ei ole helppoa ja vanhat ruuvit menevät herkästi poikki. Rajasin siis vetimet ihan vain siveltimellä. Maalarinteippiä en rajauksissa käytä, sillä maali vuotaa niin helposti teipin alle ja rajauksesta tulee suttuinen.

Roskiskaapin viereen tuli pikkukaappi, joka oli ihan ok kunnoltaan. Siinä oli kuitenkin vääränlainen vedin, muovinen Leea-salpa. Hauskojahan nuokin vetimet ovat, mutta se ei vain sopinut muiden vetimien joukkoon.


Leea-salvan jättämän reiän tukin puupalikalla, jonka muotoilin sopivan kokoiseksi. Puuliimalla varmistin palikan pysyvyyden. Sitten tasoitin puukitillä palikan piiloon ja maalasin koko kaapin. Maalasin myös sille uuden vetimen, joka löydettiin varastosta ja kiinnitin sen paikoilleen.

  

Roskiskaappi oli nyt korotettu ja korjattu, ja pikkukaappi tuunattu muiden kaappien kaveriksi. Siinä ne nyt ovat vierekkäin ja aivan sovussa keskenään.

Loput kaapeista kunnostettiin samalla tyylillä; pesemistä, liimaamista, kittaamista, hiomista ja maalaamista. Asiaa kaapeista riittäisi vielä moneenkin otteeseen, mutta eiköhän näistä kolmesta jutusta jo jonkinlaisen mielikuvan saa. Ensi luvussa pääsenkin kertomaan keittiömme ikivanhan lankkulattian kunnostuksesta, joka sekin oli melkoista käsityötä!


22.1.2015

Luku 11

Keittiökalusteiden fiksaus & tuunaus, osa 2


Nyt kerron miten tiskiallastasomme rakentui. Tämä oli se ehdottomasti hankalin runko muokata meille sopivaksi, sillä kaapin sisälle tuli vesi- ja viemäriputket sekä runkoon piti saada istutettua meidän uusi, hyvin painava keraaminen tiskiallas. Kaapisto oli lisäksi liian korkea, joten sitä täytyi kauttaaltaan madaltaa. Madallusta ei kuitenkaan voinut tehdä sokkelista, sillä alareunan korkeuden määritti viereiset alakaapistot. Näin tulevien sokkelien korkeus pysyy samana. 


Lähtötilanne. Kaapisto oli ilmeisesti jonkun aikaa lojunut hylättynä kylmän varaston perukoilla.



Kaappi alkoi saada maalia pintaan.


Ensialkuun kaapista purettiin vanha sokkeli ja oikeassa reunassa ollut ovi. Vanhan sokkelin tilalle kiinnitimme säädettävät metallijalat, jotka helpottivat kaapiston suoraan asennusta epätasaisten lattialankkujen vuoksi. Sen jälkeen kaapisto pestiin huolellisesti soodavedellä ja kaapin yläosasta sahattiin kauttaaltaan noin 3 cm pois. Tiskialtaalle ja putkistolle sahattiin tarvittava tila kaappiin. Taakse yläosaan tehtiin uusi tukipalkki työtasolle. Ylin leikkuulauta poistui ja sen aukko tukittiin puupalikalla. Vanha puulaatikko otettiin pois, sillä se ei mahtunut toimimaan tiskialtaan alla. Keksin, että tehdäänpäs vanhasta puulaatikon etupaneelista ovi, että saadaan tilalle kaappi.


Sahasin irti puulaatikon oven.



Kiinnitin puulaatikon oven ylimääräisestä ovesta irroitetuilla saranoilla ja kittasin vanhan vetimen jäljet umpeen. Myös jäljet toisen leikkuulaudan olemassaolosta on hävitetty.



Runko ja vetimet ovat maalattu. Työtasot ovat muotoiltu tiskialtaalle sopivaksi ja ne ovat parhaillaan öljyvahakäsittelyssä. Vanha puulaatikon ovi, sekä myös viereinen ovi sai varastostamme löytyneet alkuperäisen keittiön puuvetimet, jotka sattuivat olemaan tismalleen samanlaiset kuin tulevan seinäkaappimme vetimet. 


Allastaso oli enää tiskiallasta ja putkitöitä vaille valmis. Tuntui melko luksukselta, kun tiesi että pian pääsee tiskaamaan vähän isommassa altaassa. Puhumattakaan siitä odotuksesta, että pian meillä oli astianpesukoneet käytössä! Vessan pikkuallasta oltiin tässä vaiheessa käytetty jo noin neljä kuukautta

Työtasot halusimme massiivipuisina ja päädyimme käsittelemättömään koivuun. Koivu oli tasavärisintä puulajia mitä löydettiin, mikä miellytti minua sillä en pidä siitä että liimapuun sauvat näkyvät selkeästi. Koivusta oli myös saatavilla kahta eri paksuutta, halusimme nimittäin tiskiallastasolle paksumman tason kuin muualle keittiöön. Työtasot käsittelimme molemmin puolin öljyvahalla, mutta niistä myöhemmin lisää. :)


18.1.2015

Luku 10

Keittiön seinät valmiiksi


Keittiökaappeja ei voinut valmiiksi saakka tuunailla, ennenkuin seinät olivat valmiit. Aiemmin jo kerroinkin keittiön tulevista väreistä ja tapetista, mutta nyt päästiin itse asiaan, eli toteuttamaan ideat.  Katto oli enää viimeistä pintamaalausta vaille valmis ja hormi oli pian punainen…muutamien tasoituskerrosten jälkeen. Nyt oli kuitenkin vuorossa pieni seinänpätkä, johon vanerin sijasta laitettiin kerros huokolevyä.



Huokolevy maalattiin ensin Uulan sisäpohjamaalilla. Maalin kuivuttua naulan kannat kitattiin kevyesti piiloon ja seinään kiinnitettiin liisterillä makulatuuripaperi tasoittamaan huokolevyn röpelöisen pinnan. Makulatuuripaperi maalattiin myös pohjamaalilla ja pintamaaliksi tuli sama maali kuin millä paneelikatto maalattiin, eli Uulan Into Kalustemaali. Maalin sävy oli valkoinen, mutta sävytin seinään tulevan maalin jauhepigmenteilläni. Sävystä tuli mukavan lämpöisen valkoinen. Nyt joku jäi miettimään että "mitä, kalustemaalia seinään?", mutta miksei? :) Maalin ominaisuudet täytyy aina miettiä, jos aikoo käyttää sitä eriin tarkoitukseen. Tässä tapauksessa tiesin, että kalustemaalin pinnasta tulee kiiltävämpi ja kovempi kuin seinämaaleista yleensä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä tämäkin seinänpätkä ulottuu melkein liedelle asti, joten jotkut soossit sieltä voi roiskua. Pesunkestävyydestä ei siis ole haittaa. Maalin kiiltävyydestä johtuen käytin hyvin lyhytkarvaista telaa, koska itse en pidä pitkäkarvaisten rissojen jättämästä jäljestä. Maalin kiiltoaste ei tosin ollut kuin puolihimmeä, mutta valoa vasten siinä kyllä huomaa tekstuurin pinnassa.

Toisella puolella huonetta on myös pieni seinänpätkä, joka näkyy seuraavassa kuvassa vasemmalla. Se on vaneria, joten vaneri maalattiin samoin ensin pohjamaalilla ja ruuvinkannat kitattiin umpeen. Kittauskohdat täytyy paikkamaalata vielä kertaalleen pohjamaalilla, sillä muuten ne näkyvät pintamaalista läpi. Tämän jälkeen pinta maalattiin samalla vaalealla kalustemaalilla. Lopuksi keittiön loputkin vanerit maalattiin pohjamaalilla ja kitattiin ruuvinkannat umpeen, että saatiin tapetille hyvä tartunta-alusta.

Tapetointi


Maalaamisien jälkeen pääsikin siihen jännittävimmän asian pariin, eli tapetoimiseen. Se vasta muutti keittiön ilmeen! Lopputuloksen näkeminen on aina yhtä jänskää… :D



Huomaattekin jo ensimmäisen seinäkaapin kiinni seinässä. Se täytyi tilanpuutteen vuoksi kiinnittää paikoilleen mitä pikimmin, ettei se vienyt lattiatilaa kauempaa. Kaappi oli myös mukava maalata, kun se oli tukevasti paikallaan.

Tapetointipöytänä käytin tällä kertaa vanhaa kaapinrunkoa, johon jääkaappi myöhemmin integroitiin. Tilanpuutteen vuoksi täytyy soveltaa joka asiassa! Tapetointiin käytin perinteistä, muovitonta Vanhanajan Tapettiliisteriä. Liisteriä on todella helppo tehdä itsekin vehnäjauhoista, mutta tässä tilanteessa kun keittiötä ei ollut jossa liisteriä keitellä, tyydyin ostamaan sen valmiina. Ensi kerralla sitten!



Tapetointi tehty. Ja vähän muutakin, kun kamera ei tahtonut pysyä vauhdissa mukana. :) Kaikki seinät olivat nyt valmiit, laatoitusta lukuunottamatta. Tapetointipöytä sai jalat alleen ja nousi pystyyn maalausta odottelemaan. Kuvassa näkyy myös vaneritaso liedelle, johon tuli musta laatoitus. Kattolistat asennettiin ennen katon lopullista pintamaalausta, sillä halusin maalata kattolistat "kiinni" kattoon, jolloin tulee vaikutelma että ne olisivat olleet siinä aina. Oviaukko on myös saanut uudet peitelistat huokolevyn päälle, sekä kulmalistan huokolevyn päätteeksi. Kaiken puutavaran listoja myöten hankimme puuvalmiina, eli käsittelemättömänä. Halusimme maalata ne itse perinteisesti siveltimellä.

Ikkunaan tuli myös uudet listoitukset, sillä seinän paksuus kasvoi muutaman sentin. Ikkunan pokat ja karmit olivat todella pahassa kunnossa, sillä talon edellinen asukas oli käyttänyt vedon vähentämiseen hiukan jykevämpää teippiä. Lopputulos oli tietysti tämä:



Kaavin puukolla enimmät liimat pois ja yritin mahdollisimman paljon saada märällä rätillä liuotettua loppuja. Pesemällä ne eivät juuri lähteneet, joten loput liimat poistin hiomapaperilla. Tällaista liimanpoistoa on mahdotonta tehdä vahingoittamatta maalipintaa, joten älkää ihmeessä laittako teippiä mihinkään maalipintaan. Ikkunan vedottomuuteen on tarjolla perinteistä liimapaperia, joka on helppo poistaa kesän tullessa. Mutta, tässä tapauksessa kun ikkunanpuitteet olivat jo vahingoittuneet, niin maalasin ne kertaalleen Uulan Ovi- ja Ikkunamaalilla. Maalaus ei onneksi ollut iso vaiva, sillä samaa maalia ja sivellintä olin käyttänyt keittiökalusteisiinkin.

Hormin laatoitus


Hormiin löytyi aivan samanvärinen laatta, kuin mitä hormin puolukanvärinen maali on. Monta viikkoa sitä metsästimmekin, sillä punaisia 10 x 10 cm laattoja ei paljoa markkinoilla ole. Sattumalta vielä ostimme varaston viimeiset paketit, sillä laatan valmitus oli lopetettu. Ostamamme laatat olivat kahden laatan valmispareissa, joten yhden laatan koko olikin noin 10 x 20 cm. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään, sillä laattojen välinen valmissauma peittyy saumalaastilla.

Laatoitus alkoi tasojen suojauksella ja laattajaon määrittämisellä. Pohjalle levitettiin pohjustusaine, joka sitoo pölyä ja näin parantaa laattojen pysyvyyttä. Pohjusteen kuivuttua alkoi laatoitus.



Hormin ulkokulman laatoitus saatiin siistiksi siten, että laatat leikattiin rälläkällä, timanttilaikalla jiiriin. Laattojen reunan kulma alapuolelta leikattiin siis kokonaan pois lasitukseen saakka, niin että kaksi vierekkäistä laattaa menee nätisti kulmaksi. Vähän hankala selittää, mutta toivottavasti ymmärrätte.



Saumanarun oikea paksuus oli tärkeä, että sillä saadaan samanlevyiset saumat kuin laattojen "valmissaumoista". Alimman laattarivistön alle virittelin pahvinpaloja, että tason ja seinän väliin jäi sopiva parin millin liikuntasauma.

Laatoitus kuivui seuraavaan päivään, jolloin aikaisintaan sai ruveta saumaamaan. Valkoinen sauma olisi ollut aika herkullisen näköinen, mutta lieden takana se olisi melko nopeasti muuttunut keltaiseksi. Tämän vuoksi päädyimme tummaan saumaan ja löysimmekin hyvän tummanpunaisen saumavärin. Saumaus kannattaa tehdä pienemmissä erissä, sillä käyttöaika aineella on vain noin parikymmentä minuuttia. Saumat täytyy myös ehtiä pesemään ja muotoilemaan ennenkuin aine jämähtää. Kovettunutta saumalaastia ei saa kuin hampaat irvessä poistettua, jos niinkään. Pesussa kannattaa olla huolellinen ja vaihtaa pesuvesi välillä. Itse käytän pesuun tavallista pesusientä, jota huuhdon usein. Älä kaada pesuvettä viemäriin, ettei mene tukkoon.



Kun saumaus oli valmis, sen annettiin kuivua kokonaan pari tuntia. Laattojen pinnalla on vielä harmaa harsokerros saumalaastipölyä ja sen saa parhaiten pyyhittyä kuivalla liinalla. Itse taisin käyttää ihan talouspaperia, kun se sattui tulemaan vastaan ensimmäisenä. Onnistuu silläkin. :)

Laatoituksen reunat ja saumat vaativat tämän jälkeen yleensä pientä viilausta, joten ne fiksailtiin kuntoon. Puuhellan, pöytätason ja laatoituksen saumaan tursutettiin mattamustaa palotiivistysmassaa, joka ei hyppää silmille silikonin tavoin ja kestää kuumuutta. Puuhellan valurautataso käsitellään vielä liesimustalla, kunhan ehditään. Kuvassa se on kylläkin lähinnä likainen...

Nyt kun seinät olivat kunnossa, niin taas sai uusin silmin katsella tulevaa keittiötämme. Upeaa nähdä kuinka se muuttui radikaalisti koko ajan ja sen voimalla jaksoi tehdä lisää ja enemmän ja paremmin ja myöhempään. Nyt se alkoi näyttämään keittiöltä!


16.1.2015

Luku 9

Keittiökalusteiden fiksaus & tuunaus, osa 1


Vanhojen kaapistojen kunnostus oli keittiöremontin ehdottomasti työläin vaihe. Jokaiselle osalle täytyi tehdä joko kavennus, korotus tai madallus ja lisäksi puhdistus, korjaus ja pintakäsittely. Vaikka kuvat kertovat todella paljon, niin suurin osa työstä jäi kaappien sisälle ja taakse piiloon rakenteellisina muutoksina. Esittelen nyt kaapin, johon integroitiin uuni sekä kaasuliesitaso. Tämä runko tuli hormin eteen, puuhellan viereen.


Kaappi ennen






Kaappia täytyi kaventaa sekä oikealta, että vasemmalta puolelta. Oikean puolen kavennus oli helppo; täytyi vain purkaa vanha leivinlauta pois. Vasemman puolen kavennus oli mutkikkaampaa, sillä kaikki sivuttaistuet täytyi katkaista ja kiinnittää sivuseinään uudelleen. Taustalevyyn tehtiin reikä hormin nuohousluukulle ja kaappien vanhat sisukset purettiin, sekä uusittiin pohja. Pohjaan tehtiin myös läpivienti kaasuputkelle. Alkuperäinen sokkeli purettiin ja alle asennettiin säädettävät metallijalat lattian epätasaisuuden vuoksi.

Kaapisto on alkanut asettumaan paikoilleen.


Uunille on mitoitettu ja rakennettu oma paikka ja koko runko on melkein maalissa. Rungon päälle on kiinnitetty paksu vaneri, johon on sahattu reikä kaasutasolle.

Vaneri laatoitettiin mustalla 10 x 10 laatalla, mutta siitä vaiheesta unohtui ottaa kuvia. Mutta nyt tämä runko olikin enää uunia ja kaasuliesitasoa vailla. Ennen kodinkoneiden integrointia keittiössä täytyi kuitenkin kunnostaa kaikki loputkin kaapit, etteivät laitteet mene pölystä pilalle. Ja eikun seuraavan rungon kimppuun!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...