28.11.2015

Luku 20

Olo- ja ruokailuhuoneen värittäminen



Hauskin ja myös haasteellisin vaihe remontoinnissa on mielestäni värien ja tapettien valinta. Haasteellista se ei suinkaan ole siksi, ettei tiedettäisi mistä tykätään, vaan siksi että ihania vaihtoehtoja on pilvin pimein! Yksi suunta on kuitenkin valittava, ettei lopputulos ole sekametelisoppa. Siinä auttaa talon kuunteleminen ja sen (ja myös oman) hengen löytäminen.

Oli alusta asti melko selvää, että olohuoneen puolelle seiniin tulee tapettia ja ruokailuhuoneen puolelle maalia. Koska huoneiden välillä ei oikeastaan ole seinää, tulee niiden värimaailman olla samalta kartalta.

Tapetista on hyvä aloittaa, sillä se määrittää tulevan värimaailman hyvin pitkälle. Lisäksi tapetin sävyjen  mukaan saa varmasti sävytettyä maalit tapettiin sopiviin sävyihin, kun taas päinvastoin se ei luonnollisestikaan onnistu.

Olohuoneen tapetin mietintä alkoi jo muutama kuukausi ennen huoneen remontin aloitusta. Ajatus tapetista hautui mielessä siis pitkään ja monta vaihtoehtoa käytiin läpi. Mieli muuttui toisen jos kolmannenkin kerran kyseisenä aikana ja vasta kun löysin Pihlgren & Ritolan Sabloni-tapetin tiesin, että tämä on se etsimämme tapetti.

Sekä olohuoneen, että ruokailuhuoneen lattia maalattiin Uulan sävyllä Naava. Näin saatiin hieman yhdistettyä kaksi huonetta yhdeksi isommaksi oleskelutilaksi.

Sävy Naava

Olohuoneen seiniin laitettiin Sabloni-tapetti. Koska tapetti on todella runsaskuvioinen, haluttiin ruokailuhuoneen seinistä hyvin neutraalit. Lähdin etsimään sopivaa sävyä tapetin vaaleasta pohjaväristä ja huomasin Uulan värikartan Pellava-sävyn olevan oikea, mutta vain aivan liian tumma. Sävytin seinämaalin itse Uulan Pellavasta ja Valkoisesta, sekoitussuhteena noin 1:20 (1 osa Pellavaa). Sävystä tuli ihanan pehmeä ja lämmin valkoinen, muttei kuitenkaan yhtään keltainen tai likaisen värinen.

Vasemmalla kalusteisiin tuleva lila sävy Paloma, oikealla oma sävytys Pellava-Valkoinen.

Sisustukseen löysin kivan harmahtavanlilan sävyn Annie Sloanin värikartasta, sävyn nimeltä Paloma. Tällä sävyllä aion maalata pari kalustetta ja ehkäpä jotain muutakin...

Olohuoneeseen haluttiin saada myös ripaus Puolukanpunaista, samaa punaista mitä keittiöstämme jo löytyy. Näin huoneissa on yhdistävä "punainen lanka", vaikka tunnelma ja värimaailma hiukan muuttuukin.


Sävy Puolukka

Värisuunnittelua tehdessäni en mieti ainoastaan suunnittelun kohteena olevaa huonetta, vaan koko talon väritystä, olemassaolevaa ja tulevaa. Vaikka joka huoneeseen tulisi oma tunnelmansa, täytyy mielestäni kaikkien värien sopia keskenään, varsinkin kun kyse on pienestä talosta. Aion itse toteuttaa sitä niin, että käytän aika lailla samoja värejä joka huoneessa, mutta sävyn tummuusaste voi vaihdella, sekä myös värien suhde toisiinsa. Esimerkiksi keittiössämme on aika paljon punaista, mutta toiseen huoneeseen sitä tulee ehkä vain ripaus.

Värit ovat suuri nautintoni. Ajatus vain vahvistuu, kun katsoo ikkunasta ulos harmaaseen. Mitä harmaampaa pihalla, sen värikkäämpää sisällä. Eiks vaan? :)



25.11.2015

Luku 19

Uusi, vanha lattia



Olohuoneen tulevat lattialankut odottelivat ulkona pressun alla. Lankut haettiin peräkärryllä 150 kilometrin päästä, jossa ne olivat palvelleet vanhan pohjalaistalon lattiana ainakin sata vuotta. Oli kuin lottovoitto, että tarjolla oli juuri samanlaista lankkua kuin mitä talostamme jo valmiiksi löytyi ja lankkujen pituus sekä määrä oli olohuoneeseen juuri sopiva.

Ennen kuin lankkuja pääsi asentamaan paikoilleen, oli niillä tehtävä pihaan palapeli. Osa lankuista oli valmiiksi numeroituja ja osa taas ei. Lankut piti kuitenkin saada oikeaan järjestykseen, jotta raoista tulisi siistit. Pitkiä, yli 4 metrisiä painavia lankkuja pyöriteltiin ees taas lankku toisensa viereen, eikun tän viereen, eikun toisin päin, vai väärin päin… Eikä haavereiltakaan vältytty, kun lankut kolhivat jalat mustelmille.  Lopulta kuitenkin saatiin lankut sopimaan toisiinsa koko lattian osalta, jonka jälkeen ne numeroitiin.

Lankut sahattiin ulkona mittaansa yksitellen ja siirreltiin ikkunan kautta sisälle sovitukseen. Vanha maalipinta hiottiin myös ulkona, että sisätilat säästyisivät turhalta pölyltä. Lopulta meillä oli lattia jalkojemme alla! Jotta vältyttiin lankkujen välisten rakojen kasvamiselta, täytyi odottaa muutama päivä lankkujen kuivumista ennen paikoilleen naulaamista.

Lankkujen kuivuessa oli hyvää aikaa fiksata ikkunat kuntoon. Peitelistat on aikoinaan upotettu rumasti seinän sisään (seinälevyn kanssa samaan syvyyteen) lisäeristämisen yhteydessä, joten nyt oli hyvä syy tehdä listoitus hieman nätimmin. Peitelistojen alle naulattiin seinälevyn paksuinen rima, jonka jälkeen listat asennettiin takaisin rimojen päälle. Näin saatiin listat nostettua esiin seinästä. Tämän jälkeen pahimmat kolhut kitattiin ja ikkunat maalattiin kauttaaltaan sisäpuolelta.




Kun lankut olivat kuivahtaneet muutaman päivän, alkoi niiden naulaaminen. Naulaamiseen käytettiin 12 cm pitkiä nauloja. Tämän jälkeen vanhat naulanreiät kitattiin puukitillä, samoin pahimmat kolhut ja naarmut. Isoimmat reiät kitattiin kahdesti, sillä kitti kutistuu kuivuessaan. Lopulta kitit hiottiin ja lankkujen isoimmat raot tilkittiin sanomalehdellä. Lattia oli nyt valmis maalattavaksi.

Lattian väriksi valittiin Uulan värikartasta sävy Savi ja maalin kiiltoasteeksi kokeilumielessä puolihimmeä. Kun lattia oli maalattu, tuumasin ettei se ollutkaan täydellinen. Väri lattiassa vaihtui yhtä nopeasti kuin mielipiteenikin, joten nyt lattiassa kiiltelee puolikiiltävä maali, Uulan sävy Naava. Se on samaa sävyä kuin Savi, mutta vaaleampi. Ja se on ihana!


21.10.2015

Luku 18

Reikä seinässä




Ulkona oli jo noin +15°c, joten lattian oli aika avautua ruokailuhuoneesta. Pahvin alta paljastui vanhaa lankkua, mutta myös muutama uudempi. Lankkujen väleistä paistoi taas tuota valkoista höttöeristettä, ureaformaldehydiä. Lankkujen alta sitä löytyi lisää reilu kerros.

Ruokailuhuoneen lattian eristäminen osoittautui melko mutkattomaksi hommaksi. Hirret olivat terveitä, eikä muitakaan ongelmia tullut vastaan. Eristys tehtiin samalla tyylillä kuin keittiön lattia (Luku 3 Alapohjan eristäminen), eli lyhyesti sanottuna alimman laudoituksen päälle nidottiin tuulensuojapaperi ja vanhat purut takaisin. Joihinkin "lootiin" laitettiin vielä purun päälle ekovillalevy, sillä puru ei riittänyt ihan yksistään koko alapohjaan (purun seassa oli jonkun verran ureaformaldehydiä ja kasapäin tiiliskiven paloja (???), joten osa vanhasta eristeestä päätyi ulos ja kaatopaikalle). Eristämisen jälkeen asennettiin lankut paikalleen.

Ruokailuhuoneen lattia jätettiin tässä vaiheessa tähän pisteeseen, sillä lattian väri oli edelleen mietintämyssyssä. Sen lisäksi olohuoneen lattia mietitytti kovasti, joten päädyimme muuttamaan huonekalut ruokailuhuoneeseen ja siirtymään suoraan olohuoneen lattian kimppuun. Jälkeenpäin ajateltuna se oli todella viisas päätös…

Vuorossa siis olohuone.
                       Lastulevyt pois...
                                        Lastulevyn alla paikoitellen jopa lähes 10 sentin tuuletusväli...

No nyt tiedetään miksi villasukkineenkin oli varpaat jäässä jo syyskuussa!

Näiden koolausten päälle lastulevy oli asennettu. Mitään eristeitä ei välissä ollut.
Tässä huoneessa ei harmillisesti ollut valmiina vanhaa lankkulattiaa, vaan sen sijaan lattia oli tehty ihan tavallisesta laudasta. Täytyi siis keksiä huoneeseen ihan uusi lattia jonkinmoinen. Sekunnin asiaa mietittyä oli selvää, että lattian täytyisi olla samanlainen kuin muissakin alakerran huoneissa, eli leveätä vanhaa lankkua. Se, että mistä vastaavaa lankkua voisi löytää riittävän iso määrä ja vielä kohtuuhintaan, olikin jo toinen juttu. Etsinnät alkoivat samantein.

Alapohja täytyi kaikesta huolimatta avata ja eristää uudelleen, joten työtä piisasi. Lattian alle on aikoinaan vedetty viemäriputki, joten eristyksiäkin on samalla lisätty purun päälle... Väärää sellaista!...eli mineraalivillaa. Ja hiirethän rakastavat sitä... Sieltä löytyi hienoja käytäviä tehtynä ristiin rastiin ja haju oli tietysti.., no hiirenpesänhajuinen. Ei auttanut muu kuin varovasti ja pölyttämättä rullata yksi villalevy kerrallaan ja laittaa se suoraan jätesäkkiin.

Kun villat ja likaiset purut oli poistettu päältä, lapioitiin kaikki puhtaat purut säkkeihin talteen.


Jos joku jäi miettimään miten otsikko "Reikä seinässä" liittyy yhtään mihinkään, niin nyt kerron sen tarinan.

Ulkona, olohuoneen seinän takana on betoniset kuistin portaat. Portailta on ajan saatossa valunut vettä portaiden ja seinän väliin, joten alimmat hirret olivat paikoitellen läpimätiä. Betonin ja puun välinen suhde on tiettävästi aina ollut huono ja tulee olemaankin, mutta tässä kohtaa oli kyse myös muustakin. Nimittäin betoniportaiden ja hirsiseinän väliin oli tungettu, -kappas, mineraalivillaa! Eli, kun portailta vähän sateella valahtaa vettä portaikon taakse, niin siellä oleva villa kastuu ja sehän ei sitten kuivu. Loppu onkin historiaa.

Alimman hirren laho osuus on sahattu pois. Takana näkyy portaikko, joka jatkuu kulmaan saakka. Toiseksi alin hirsi sai lähteä seuraavaksi.
Kaksi alinta hirttä meni vaihtoon, joista molemmat noin kahden metrin matkalta. Aikaisempaa kokemusta hirsitöistä ei liioin ollut, joten asia tuntui aluksi vähän liian isolta palalta purtavaksi. Ja eihän se mitään helppoa ollutkaan, sillä melkoista moottorisahalla muotoilua ja paikalleen sovittamista sai tehdä vuorotellen, ja lopuksi täyttä tunkemista kaikin voimin. Näistä vaiheista ei harmiksi tullut otettua kuvia.

Muutama päivä elettiin reikä seinässä, kunnes saatiin palaset loksahtamaan paikoilleen. Tältä se sitten näytti, ulkoapäin katseltuna. Ei ole kauneudella pilattu, mutta eiköhän se tehtävänsä täytä.

Alimman hirren alle laitettiin bitumihuovasta suikale, ettei kivijalan kosteus pääse imeytymään hirteen saakka.
Liitoskohdat tehtiin molempiin päihin samalla melko yksinkertaisella tyylillä. Lopuksi isommat raot tilkittiin puulastuilla ja pienemmät pellavariveellä. Siitä en tiedä, onko korvaushirret kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti asennettu, mutta tämä tuntui toimivan meillä.

Hirret olisi ollut varmaan mahdotonta saada paikalleen ilman talon tunkkausta. Tunkki laitettiin viereisen väliseinän alle ja varovasti nostettiin seinää ylöspäin. Lahonneiden hirsien vuoksi seinä ja lattia oli pikkasen notkahtanut tältä kohtaa, joten oikaisu tuli tarpeeseenkin. Kun hirret olivat paikoillaan, tuettiin vielä niiden alustaa paremmin. Sen jälkeen laskettiin tunkki hiljalleen.

Toinen liitoskohta tuli huoneen kulmaan. Tunkki on oikeanpuoleisen väliseinän alla.


Korvaushirret sulautuivat seinään ihan hyvin ja lattian eristämisen sai nyt aloittaa. Uudet lankut jo odottelivat asennusta, mutta niistä lisää ensi luvussa... :)



14.10.2015

Luku 17

Kattojen panelointipuuha



Ennen katon panelointiin ryhtymistä oli syytä tarkistaa ja korjata koolauksia. Koolaukset oli onneksemme tehty aiemmin oikean suuntaisesti, joten niitä ei tarvinnut uusia. Hieman suoruuksia tarkistettiin ja kiinnityksiä korjattiin ja siinä se olikin. Sähkötyöt oli kuitenkin hyvä tehdä tässä vaiheessa, sillä halusimme vaihtaa lampun ja valokatkaisimen paikkoja. Samalla vedettiin sähköt myös uudelle pistorasialle.

Paneelin profiili valittiin sen mukaan, mitä talosta jo valmiiksi löytyi. Edellinen asukas oli eteisen ja keittiön katon paneloinut tällä 80-90-luvun "perus"-paneelilla, joten paras lopputulos pieneen taloon oli jatkaa samalla linjalla vaikka omaan makuun kivempiakin olisi ollut markkinoilla. Mutta ei tämäkään paneeli rumaa ole, kun pintakäsittelyyn valitsee muuta kuin kellastavan lakan. Hankimme paneelit (ja kaiken muunkin puutavaran aina) puuvalmiina, sillä tehdasmaalatut ovat minusta hengettömiä ja kaiken lisäksi hengittämättömiä. Kun maalaa itse, tietää mitä maali on.

Paneelit ovat kauneimmat valon suuntaisesti asennettuna. Vaikka olohuoneessa on ikkunat kahdella seinustalla, jatkuvat paneelit kohti ruokailuhuonetta ja sen ikkunaa. Paneeli asennetaan naaraspontti (ura) edellä ja urosponttiin (eli uloke.. ) aina naulaus. Ensimmäiseen paneeliin naulaus myös seinän puolelle, naulat peittyvät myöhemmin kattolistalla. Paneelien kiinnitykseen käytettiin modernisti naulapyssyä ja paineilmakompressoria ja työ oli mukavan joutuisaa. Paneelin ja seinän väliin jätetään aina muutamasta millistä puoleen senttiin elämisvaraa, koska puu turpoaa ja kutistuu eri vuodenaikojen mukaan.

Vanhassa talossa kun mikään ei ole suoraa, tuo se haasteita kaikkeen - myös panelointiin. Toinen seinä tässä huoneessa on melkein 9 senttiä pidempi kuin vastakkainen seinä, joten paneelien ponteilla täytyi kikkailla niin että viimeinen paneeli olisi suunnilleen yhtä leveä molemmista päistä. Kun olimme päässeet paneloinnissa reilun puoleen väliin kattoa, mitattiin etäisyys päätyseinään paneelin molemmista päistä ja alettiin kasvattamaan paneelien välistä rakoa toisessa päässä parilla millillä. Silmä ei erota sitä että kasvavatko raot toiselle puolelle huonetta, jos ne kasvavat tasaisesti.


Onnistuimme kuromaan lähes yhdeksän senttiä umpeen paneelien "vinoon" asentamisella ja viimeinen paneeli oli lähes tasaleveä molemmista päistä. Ensikertalaisia kun oltiin paneloinnissa, niin voi todeta ettei se ollutkaan niin vaikeaa. :)

Tämän jälkeen paneelit maalattiin kertaalleen Uulan Into Sisäpohjamaalilla ja kahteen kertaan valkoisella Uulan Into Kalustemaalilla. Ennen viimeisintä maalauskertaa laitettiin kuitenkin kattolistat paikoilleen, että listat voi "maalata kiinni" kattoon. Näin katto ei näytä vasta-asennetulta. Paneelien maalauksesta lisää jutussa Paneelien maalaus - näin se onnistuu.

Kun olohuoneen katto oli valmis, siirryttiin ruokailuhuoneen puolelle samoihin puuhiin. Vanha styroksikatto sai sielläkin kyytiä ensimmäisenä ja seuraavana lähti tapetit.

Päällimmäisen tapetin alta huuteli 70-luku (vai 60-?).

Ruokailuhuoneen katon panelointi meni jo aika rutiinilla, eikä kauaakaan kun se oli maalausta vaille valmis. Lastulevylattia muovimattoineenkin sai kyytiä hetken mielijohteesta, kun ei jaksettu katsella sitä enää. Pahvin alta pilkottikin jo vanhat lankut. Iiiii...jännää!


Eletään huhtikuuta 2015. Ilma oli sen verran lämmennyt ulkona, että saatettiin jo harkita alapohjan avaamista ja eristämistä. Eikä mennyt kauaa...



29.8.2015

Luku 16

Hiljaiselo päättyy ja remontti jatkuu



Keittiön valmistuttua oli remontissamme muutaman kuukauden mittainen hengähdystauko, mutta sitten alkoi taas tapahtua. Remontti laajeni eteisen ja olohuoneen kautta ruokailuhuoneeseen ja yhtäkkiä koko alakerta keittiötä lukuunottamatta oli remontin vallassa. Jotenkin kun sitä innostuu, niin asiat vähän leviää käsistä… :)

Ennen kuin alan kertomaan itse remontista, haluan näyttää (huonoja hämärässä räpsittyjä) kuvia millainen alakertamme oli sinä päivänä, kun saavuimme ensimmäistä kertaa taloon omilla avaimillamme.

Eteinen. Sisääntullessa näkee suoraan keittiöön.

Eteinen toiselta suunnalta katsottuna. Oven takana ulkokuisti.

Olohuone.

Olohuoneesta näkyy lähes koko alakerta; vasemmalla eteinen, oikealle jatkuu ruokailuhuone ja sieltä pääsy keittiöön.

Olohuoneesta ruokailuhuoneeseen.



Remontti alkoi eteisestä jo keittiöremontin aikoina:




Eteinen sai ensiavuksi lattian ja puolipaneeleiden purun keittiöremontin aikana. Laminaatin alla oli muovimattoja ja pahveja, mutta lopulta sieltäkin löytyi ihanat vanhat lankut. Vintiltä löytyi eteiseen alkuperäinen väliovi, joka palautettiin sen omalle paikalleen. Edellinen puristeovi ei sopinut lainkaan talon henkeen ja teki eteisestä myös tosi synkän paikan.
Kokonaisvaltaista muutosta eteinen sai kuitenkin jäädä odottamaan hamaan tulevaisuuteen, koska muiden huoneiden remonttipölyt tulevat kulkeutumaan aina eteisen kautta. Kolhuiltakaan ei seinät tule välttymään kun tavaraa kulkeutuu sisään ja ulos.

Kaaos.
Olohuoneen ja ruokailuhuoneen remontti tehdään vuoron perään ees taas. Vaikka huoneet ovatkin erillisiä, niin käytännössä ne muodostavat ison yhtenäisen oleskelutilan. Kalusteita siirrellään huoneesta toiseen, aina kun tietty vaihe on valmistunut toisessa puoliskossa.


Remontti alkoi olohuoneen puolelta, ehkäpä siitä syystä kun katon styroksit repsottivat jo valmiiksi niin houkuttelevasti. Styroksien alle kun tuli kurkattua jo joskus aiemmin…mutta eikö olekin käsittämätön materiaali! Miksi? Styroksia, uulalaa! Ihan oikeasti... Ja tuo kuviointi, jotain aivan uskomatonta. Huhhuh.

Äkkiä pois katosta rumat asiat! Samalla lähti seinistä kamalat tapetitkin. Huone muuttui jo tämän myötä paljon kivemmaksi.


Seuraavaksi olisi lähtenyt muovit lattiasta ja alapohja auki, ellei ulkona olisi ollut vielä liian kylmä moiseen hommaan. Muovimattojen alle kun kurkittiin, niin oli viitteitä siitä ettei tästä huoneesta löytyisi lainkaan lankkulattiaa kaiken alta. Päätettiin siis jättää lattian purku kesää odottamaan ja laitettiin mietintämyssyt päähän että keksitään millainen lattia tähän tehtäisiin.

Ajateltiin vielä kuitenkin väliseinästä purkaa lastulevyt pois, koska yksi hirsiseinä olisi ollut kiva ottaa esille.


Näin siinä kuitenkin kävi. Toinen pienempi oviaukko paljastui, eikä ehjää hirttä kuten haaveissa oli. No ei sitten jätetä hirsiseinää näkyville. :D Lastulevyt siis takaisin, ei auta. (Kuinkahan vanha talon runko on, kun on noin matalat oviaukot olleet…sitä selvitellen.)


Seuraavassa luvussa alkaa elämämme ensimmäinen katon panelointi. Kompressori käyntiin!


4.6.2015

Paneelien maalaus - näin se onnistuu



Yksi yleisimmistä virheistä "teenkaikenitse"-remontoijalla tapahtuu silloin, kun maalataan paneeleita. Oli kyseessä sitten kattopaneelit tai panelointi seinässä, niin liian usein ne maalataan aivan vääränlaisella maalityypillä ja siksi ajattelinkin tarttua tähän aiheeseen. Juttuni käsittelee perinteisiä puupaneeleita listoineen, ei mdf-paneeleita.

Maalia ostettaessa paneelit usein luokitellaan sijainnista riippuen joko "seinäksi" tai "katoksi" ja kun maalipurkin kyljessä vielä lukee että maali soveltuu "Sisäseinät ja -katot olo-, makuu- ja lastenhuoneissa sekä eteiset ja keittiöt ja vastaavat kuivat tilat", niin ostopäätös on tehty. Ja siinä tapahtuu se yleisin virhe. Kaikki paneelit pitäisi nimittäin luokitella kalusteiksi, niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin. Paneelit ja niiden listoitukset ovat sileäksi hiottuja, usein koristeellisiakin aivan kuten puiset kalusteetkin, joten niiden maalaamiseen myös pätevät samat ohjeet. Maaliksi valitaan siis kalusteisiin soveltuva maali. Kiiltoasteena puolihimmeä on mielestäni kaunein. En yhtään ihmettele miksi virheitä käy niin usein, sillä rautakauppojen myyjätkin usein neuvovat ostamaan sen väärän maalin.


Perinteisesti paneelit on maalattu öljymaalilla jossa on pieni kiilto ja paneelin kaunis profiili pääsee oikeuksiinsa. Jos paneelit maalataan tavallisella seinämaalilla, pinnasta tulee sottainen ja epätasainen. Syy on siinä, että ensinnäkin vesiohenteinen seinämaali kuivuu liian nopeasti ja toiseksi sen paksuuden (ja muovisuuden) vuoksi pinnasta on mahdotonta saada sileää. Perinteisellä öljymaalilla maalattuna paneeliin saadaan ohuempi kerros maalia siveltyä ja siveltimestä jää huomattavasti kauniimpi jälki. Hyvä sivellin on riittävän iso luonnonharjassivellin.

Nykyään markkinoilla on paljon vesiohenteisia kalustemaaleja ja niillä paneelien maalaus onnistuu myös hyvin. Isoa pinta-alaa käsiteltäessä vesiohenteinen maali on miellyttävämpääkin käyttää, kuin liuotinohenteista. Itselleni on paneelien maalaukseen lemppariksi tullut Uulan Kalustemaali joka on vesiohenteinen, mutta silti muoviton öljymaali. Sillä on kiva maalata kattojakin, koska se ei haise juurikaan ja roiskeet naamasta lähtee helposti pois. Ainoa miinus Uulan Kalustemaalissa verrattuna liuotinohenteiseen kalustemaaliin on peittokyky. Uulan Kalustemaalin peittävyys ei ole aivan yhtä hyvä kuin perinteisen öljymaalin, mutta käytettävyys isolla pinta-alalla on miellyttävämpi.



Työvaiheet vanhojen paneelien maalaukseen:

1. Paneelit putsataan pölystä ja varsinkin keittiössä pestään myös rasvat pois. Irtonainen ja huonosti kiinni oleva maali/lakka kaavitaan pois. Jos on reikiä kitattavana, niin kittaus ja kittipaikkojen hionta. Vahattuja paneeleita ei voi maalata ilman vahanpoistokäsittelyä ja se on todella työläs juttu. Ei siis siitä sen enempää.

2. Iloitse: Ei tarvitse hioa!

Jotta hiomiselta voisi välttyä, niin pohjamaali on aivan ehdoton hankkia. Ja hiominenkin tulee siinä vaiheessa tarpeelliseksi, mikäli vanha maalipinta on hyvin kova ja kiiltävä. Mutta harvemmin paneeleita on Miranolilla tai vastaavalla maalattu, joten yleensä hiominen ei ole pakollista.

3. Pohjamaalaus. Maali sivellään työtahdista ja paneelien leveydestä riippuen muutama paneeli kerrallaan päästä päähän. Tällä vältetään saumojen syntyminen keskelle paneeleita. Itse olen todennut Uulan Sisäpohjamaalin pysyvän hyvin paneeleissa vanhan tehdaslakan päällä. Mikäli paneeleissa on ennestään kova ja kiiltävä maali- tai lakkapinta, niin pohjamaaliksi kannattaa varmuuden vuoksi hankkia liuotinohenteinen tartuntapohjamaali (Otex, Otepohja..). Tartuntapohjamaalin päälle voi valita joko vesi- tai liuotinohenteisen kalustemaalin. Pohjamaalin täytyy olla kalusteisiin sopivaa, eli tässäkään kohtaa ei kuulu valita pohjamaalia joka on seinä-/kattopinnoille tarkoitettu.

4. Pintamaalaus kalustemaalilla, ja taas muutama paneeli kerrallaan päästä päähän. Yleensä 1-2 kertaa riittää, mutta riippuen alustasta ja halutusta sävystä maalauskertoja voidaan tarvita jopa 3. Vesiohenteisilla kalustemaaleilla on ollut huonompi peittokyky kuin liuotinohenteisilla, mutta myös maalin sävy vaikuttaa peittokykyyn. Toiset pigmentit omaavat paremman peittokyvyn kuin toiset, esimerkkinä keltainen pigmentti joka ei meinaa peittää millään.


Uusien, käsittelemättömien puupaneelien maalauksessa pätevät melkein samat ohjeet kuin yllä, mutta pesua ei puulle tehdä. Yksi kerros (kaluste)pohjamaalia ja pintamaalauskertoja tarpeen mukaan 1-3 ja valmista tuli. Uusien paneeleiden maalaamisessa kannattaa kuitenkin huomioida se, että paneelit saattavat elää melko pitkäänkin asennuksen jälkeen. Se tarkoittaa sitä, että paneeleiden välit repeilevät auki ja maalaamatonta puupintaa tulee esille. Erityisesti tämän huomaa talvella, jos maalaus on tehty kesällä tai syksyllä, sillä kesällä ilmankosteus on suurempi ja puu on myös turvoksissa. Pakkasten tultua ilma kuivuu ja puu kutistuu, jolloin paneelit rakoilevat. Kannattaa siis jättää tilkka maalia varastoon myöhempää korjausta varten.


Iloisia ja onnistuneita maalaushetkiä!



26.3.2015

Luku 15

Meillä on keittiö!



Silloin kun vanha keittiö oli vielä pystyssä ja lattioissa oli monta kerrosta muovimattoa laminaatilla peitettynä, sekä seinissä ja katossa kellastunutta mäntypaneelia, ajatukseni tulevasta keittiöstä olivat tällaiset: 
"Mielestäni keittiö on kodin sydän ja sen myöskin pitäisi näyttää ja tuntua siltä. Siitä syystä remontti alkaa juuri keittiöstä. Sydän tarvitsee sykkeen! Unelmieni keittiö on rento, iloinen, lämmin, hyväntuoksuinen ja tietenkin myös toimiva ja kestävistä luonnonmateriaaleista tehty."

Nyt se unelmien keittiö on valmis. No, toki vielä muutama pikkujuttu puuttuu ja pari isompaakin, mutta isoin urakka on tehty. Sisustamistakin löytyy paljon, mutta ne ideat saavat tulla ajan kanssa ja tarpeen mukaan. Yrttiviljelmän ainakin haluan. Chilikin on jo ikkunan edessä itämässä. Räsymatot vaihtuvat myöhemmin uusiin, värin ja koon puolesta paremmin sopiviin.

Pidemmittä puheitta, tässä pitkän ja vähän erikoisenkin keittiöremonttimme lopputulos.






Punaiseen hormiin on tilauksessa jättisuuri huuva, eli liesikupu joka tulee kattamaan liedet hormin molemmin puolin. Myös kipinäsuoja puulieden edestä lattialta uupuu ja pieni peitelevy puulieden vasemmalta puolelta. Peltityöt teetämme ulkopuolisella, sillä meillä ei ole tarvittavia työkaluja saati tiloja käsitellä suuria pellinkappaleita. Huuvan tulon jälkeen päästään miettimään maustetelineitä sun muuta mukavaa ruoanlaittoa helpottamaan. Hormin edusta jää siis odottamaan lopullista valmistumistaan hiukan myöhemmäksi.

Kuvia lähempää katsottuna:



Ripaus mustaa siellä ja täällä.

Keittiön kodinkoneet, eli kaasuliesitaso, uuni, kaksi astianpesukonetta, pakastin sekä jääkaappi tilattiin virolaisesta verkkokaupasta. Hintaero suomalaiseen vastaavaan kauppaan on huima, suunnilleen 30%. Kaasutaso ja uuni ovat Smegin, joten Suomen hintatasolla ne olisivat jääneet ensimmäisenä ostamatta. Virolaisen verkkokaupan hinnoista sai vielä rutkasti lisäalennusta, kun kysyi kodinkoneille pakettitarjouksen. Heillä ei edes ollut kyseistä Smegin uunia ja kaasutasoa valikoimassaan, mutta he pystyivät tilaamaan ne meille kun erikseen kysyttiin. Toimitus sujui ongelmitta ja takuukin toimii.

Ulkomailta tilattiin myös keittiöhana. Voi ette arvaakaan kuinka kauan etsin mustaa hanaa, joka olisi tismalleen sen muotoinen kuin mielikuvissani! Netissä surffaillessa etsintöihin meni useampi viikko ja lopulta Kiinastahan sellainen löytyi. Eikä maksanut paljoa! :D

Vanhoja sähkötarvikkeita haalittiin vähän joka paikasta. Varsinkin maadoitettuja pistorasioita oli vaikea löytää. Löydettiin kuitenkin juuri kolme tuplapistorasiaa työtasojen ylle, koska siellä ne eniten pistävät silmään. Musta-valkoinen valokatkaisija tehtiin yhdistämällä kahden erilaisen katkaisijan osat toisiinsa.


Pieni tila hyödynnettiin reseptikirjoille.





Ikea on siitä kiva paikka, että sieltä löytää "Ikean näköisten" tavaroiden lisäksi myös aikamoisia helmiä! Meidänkin keittiöön sieltä jotain poimittiin, muun muassa molemmat valaisimet. Keraaminen kanta ja lasikuvut. Aivan huiput ja tosi edulliset! Seinävalaisinta on tosin hieman tuunattu ja siihen on lisätty kultainen narukytkin. Myös keraaminen tiskialtaamme on Ikeasta. Sillä on huima 25 vuoden takuu. Tosin en usko että takuu kattaa sitä, jos itse pämäyttää vähän lujempaa esim. valurautapadan tiskiin…

Koivuinen avohyllykkö on myös Ikeasta. Sitäkin on tuunattu sen verran, että sahattiin se kaksi hyllyä matalammaksi. Tykkään Ikeasta juuri siitä syystä, että monia heidän tuotteitaan on helppo tuunata omaan käyttöön sopivaksi. Ja sieltä löytyy myös niitä massiivipuutuotteita. Hyllykköön päädyttiin myös siitä syystä, että se oli koivua kuten keittiön työtasotkin. Ja työtasoista puheenollen, työtasoja kiertävät listatkin ovat Ikeasta. Mistään muualta ei löytynyt koivusta valmistettua kulmalistaa, mutta onneksi Ikeasta löytyi. Kaikki muut puulajit olisivat näyttäneet hassuilta koivuisten työtasojen vierellä. Listat peittävät hyvin seinien vinouden ja listojen ansiosta kaappien taakse ei myöskään pääse valumaan mitään jos muki menee nurin. Silikonia käytin vain välttämättömiin paikkoihin, kuten tiskialtaan tiivistykseen.

Vanhaa hirttä ja lautaa pääsi näkyville. Verhon taakse piiloutuu keittiöjakkara.

Edellinen keittiö oli synkkä paikka. Siitä ei säästettykään mitään muuta kuin vanha paneelikatto ja sekin sai maalia päälleen. Tässä vielä muistutus mistä lähdettiin. Keittiö ennen ja jälkeen:



Keittiö ruokailuhuoneen ovelta katsottuna, ennen ja nyt.


Hormi ennen ja jälkeen.



Keittiöön käytetyt pintamateriaalit:
  • Paneelikatto maalattiin ensin Uulan Into Sisäpohjamaalilla ja sen päälle Into Kalustemaalia, sävy Valkoinen. 
  • Hormiin Into Kalustemaalia, sävy Puolukka.
  • Tapetti on Pihlgren ja Ritolan valmistama, nimeltä Atomi.
  • Lattia maalattiin Uulan Puulattiamaalilla, sävy Utu.
  • Keittiökalusteet maalattiin osittain ensin Into Sisäpohjamaalilla ja pinnat Uulan Ovi- ja Ikkunamaalilla, sävy Valkoinen. Vetimet mustalla Miranolilla.
  • Työtasot käsiteltiin molemmin puolin värittömällä Osmo TopOil -öljyvahalla. Tasojen molemminpuolinen käsittely estää niiden kupertumisen.

Keittiökaapistossa on osia kolmesta puretusta keittiöstä eri puolilta Suomea ja nyt niillä on uusi elämä. Ja meillä on uusi keittiö ja siitä tuli juuri niin vanhan näköinen kuin toivoimmekin. :)


7.3.2015

These Boots Are Made For W…inter!


Rakkauteni lapikkaita kohtaan alkoi jo kymmenen vuotta sitten, kun hankin ensimmäiset perinteiset parkkinahkaiset lapikkaani. Tajusin silloin että talvisin ei ole pakko kärsiä jäisistä varpaista. Omat varpaat palelevat hyvin herkästi, joten lapikkaat olivat talvieni pelastus. Niillä kengillä tallustelin monet, monet talvet ja ne ovat edelleen käyttökunnossa, mitä nyt vuori on vähän päässyt ohenemaan.

Kun ensimmäisen kerran näin lapikaat huovasta tehtynä, olin aivan myyty. Värejä oli monta mistä valita ja punaiset pistivät heti silmääni. Ei mennyt kauaakaan kun omistin ensimmäiset punaiset lapikkaat ja niin rakkauteni vain kasvoi lapikkaita kohtaan! Huopalapikkaat ovat nimeltään Arctips ja niitä valmistaa käsityönä Töysän Kenkätehdas.

Tästä tapahtumasta on nyt noin neljä vuotta ja huopalapikkaani ovat edelleen kuin uudet, vaikka monta talvea olenkin jo tallustellut näillä. Huopaan ei tartu ollenkaan likaa, vaikka loskakeleilläkin olen huolettomasti näitä käyttänyt.



Punaiset Tipsini ovat olleet niin ihanat ja ennen kaikkea kestävät, että päätin hankkia itselleni toiset Arctipsit! :D Näihin on nimittäin tullut uutuusvärinä vaalean harmaa, jonka nähtyäni ihastuin siihen heti. Harmaat lapikaat sopivat niihin takkeihini, joihin punaiset ovat väärän väriset. Ja siis eihän kenkiä voi olla liikaa, tai liian monen värisiä…

Tässä ne ovat, vaalean harmaana.



Kevät on jo kovaa vauhtia saapumassa ja lapikkaat pääsevät pian kesälevolle. Vaikka en olekaan yhtään talvea rakastava ihminen, niin seuraavan ensilumen tullessa taas iloitsen kun saan kaivaa Tipsit esiin. Näistä tulee hyvä fiilis!


16.2.2015

Luku 14

Kodinkoneiden piilotustemppu


Nyt kun lattia oli maalattu, sai kodinkoneet siirtää ja asentaa keittiöön. Ei ollut epäselvää mistä aloitettaisiin, olimme nimittäin niin kyllästyneitä tiskaamiseen että astianpesukoneet kiinni ja sukkelaan!

Koneet tarvitsi täydellisen naamioinnin. Se ei kuitenkaan olisi riittänyt, että olisi vain yhden maalatun kalustelevyn lätkäissyt etupaneeliksi. Halusin koneiden täysin sulautuvan muihin kaappeihin, joten mäntyliimalevyn lisäksi hankittiin 4 mm paksuista vaneria ja  aloin näistä levyistä työstämään niille etupaneeleita.

Ensin levyt mitattiin ja sahattiin sopivaan kokoon. Sen jälkeen levyjen reunat sekä kulmat hiottiin sileäksi, vanerien reunat oikein pyöreiksi. Tämän jälkeen pienemmät vanerilevyt liimattiin liimapuulevyihin kiinni ja laitettiin painojen alle kuivumaan. Halusin tiskikoneille samanlaiset vetimet kuin roskiksissamme on, joten aloin suunnittelemaan niitäkin samalla. Vetimiin hankittiin 21 mm pyörölistaa ja jämäpuupaloista muotoiltiin vetimien päätykappaleet katkaisusahan, ison poranterän ja hiomakoneen avulla. Vetimien osat liimattiin toisiinsa kiinni ja annettiin kuivua. Liimailujen jälkeen kaikki osat pohjamaalattiin ja vetimiä hiukan kitattiin.




Työtason alle tulevalle pakastimelle tehtiin kalusteovi samaan tyyliin, mutta hieman eri mitoilla. 4 mm paksuinen vaneri liimapuulevyn päälle liimattuna antaa vaikutelman siitä, että ovi olisi samankaltainen kuin muutkin keittiökaapinovemme. Eli ovi joka kiinni ollessaan on osittain rungon sisällä. Ja kehys joka liimapuulevystä jää näkyville, muistuttaa kaapiston runkoa. Hiukan hankala selittää, mutta toivottavasti lopputulos kertoo enemmän.

Jotta koneiden täydellinen piilottaminen voi onnistua, täytyi kalusteoviin tehdä yksityiskohdat viimeistä pilkkua myöten. Liimapuulevyihin viilsin puukolla "saumat", ja pakastimen ovi joka aukeaa sivuttaissuunnassa tarvitsi jopa feikkisaranat. Tai no, ihan oikeat saranat ne ovat. Niillä ei vain ole mitään käytännön tarkoitusta. ;) Saranat irroitin ylijääneestä ovesta ja sahasin turhat metallilärpäkkeet pois, että sain saranan ujutettua pienen matkaa liimapuulevyn ja vanerin väliin. Ja liimaa perään!




Pakastimen ovi valmiina asennukseen.


Myös jääkaappimme sai uuden kalusteoven. Siihen ovi tehtiin yksinään liimapuulevystä, sillä jääkaappi integrointiin vanhan kaapin sisälle, toisin kuin muut kodinkoneet. Vedin tehtiin samalla tavalla kuten tiskikoneisiin, mutta hiukan lyhyempänä versiona.

Kaikki kalusteovet maalattiin lopuksi valkoisella Uulan Ovi- ja Ikkunamaalilla, samalla jolla maalattiin kaikki keittiön kalusteetkin. Tiskikoneiden, pakastimen ja jääkaapin vetimet maalattiin mustaksi ja kiinnitettiin paikoilleen. Sen jälkeen kalusteovet olivat valmiita asennukseen.



Tiskikoneet olivat nyt sulassa sovussa vanhanmallisten keittiökaapistojemme kanssa. Vetimet ovat todella jykevät, joten koneiden käyttökin on mukavaa.

Keittiö alkoi tässä vaiheessa olemaan hyvin paketissa. Listojen ja sokkeleiden sahausta, maalausta ja asennusta oli tiedossa seuraavaksi, mutta sen jälkeen keittiömme alkoikin olla sisustusta vaille valmis. Ja sehän tarkoittaa sitä, että pian selviää keittiöremonttimme lopputulos!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...