25.8.2014

Luku 4

Keittiön uudet seinät


Tilkettä, tilkettä joka rakoon ja reikään. Isompiin koloihin revittyä Ekovillalevyä, pienempiin rakoihin pellavarivettä lastalla tunkien. Jokaisen hirren väli tuli tilkittyä huolella ja kyllähän sitä rivettä seiniin upposikin. Pölynaamarista oli suunnaton apu, sillä rive pöllysi paljon sitä repiessä. Aivastelulta ei siltikään vältytty.



Kun tilkkimistyö oli tehty, niittasimme tuulensuojapaperin lattiasta kattoon. Kulmat askartelimme kapeammista soiroista ja nidoimme ne erityisen huolellisesti, sillä kulmat vuotavat eniten. Kulmasoiron päälle niittasimme täysleveän paperin siten, että paperit menivät parikymmentä senttiä limittäin.






Seinän paperin laitoimme aivan lattiaan saakka, jolloin lattian paperointi jäi reilusti seinäpaperin alle. Ikkunan ympärystän paperoimme huolella karmiin saakka.
Kun paperointi oli valmis, alkoi eristelevyjen asennus. Valitsimme eristeeksi 12 mm paksun Huokoleijonan, jota asensimme kaksi kerrosta päällekkäin. Katsoimme, etteivät saumakohdat osu samaan kohtaan toista eristelevykerrosta asennettaessa. Kulmapalat leikattiin “vapaalla kädellä”, sillä kulmat olivat kaikkea muuta kuin suorat. Kiinnitimme huokolevyt hirteen huopanauloilla, joita saikin paukutella vasaralla parisen päivää. Muutama isku osui tietysti myös sormeen, kun vauhdilla paukutteli menemään. 
Huokolevyjen päälle asensimme vielä 9 mm paksuisen vanerin, koska seinien täytyy pystyä kantamaan painavat keittiökaapit ja mahdollisesti jossain vaiheessa myös välitilalaatoituksen. Mutta ennen vanerien kiinnitystä keittiöön vedettiin sähköjä, jotta saatiin piuhat kulkemaan vanerien takana piilossa.



Vanerien asennus oli melkoista askartelua, sillä seinät olivat aivan vinksin vonksin. Jokainen kulmaan tuleva levynreuna täytyi sahata jos jonkinmoiseen aaltokuvioon, sillä emme laittaneet varsinaisia koolauksia seiniin lainkaan suoristaaksemme seiniä. Korjasimme pahimmat seinien mutkat vain kiiloilla ja tukipalikoilla, jolloin seinien paksuus kasvoi ainoastaan tarvittavan eristepaksuuden verran.
Aika kauan se otti aikaa, mutta valmista tuli lopulta ja lopputuloksesta tuli just hyvä.



Tästä alkoi se paras vaihe remontissa, kun pääsee tekemään näkyviä pintoja ja suunnittelemaan itse keittiötä. Johan tätä on odotettukin malttamattomana!


23.8.2014

Luku 3

Alapohjan eristäminen




Jätesäkkejä, lapio, pölyä…hiiren kakkaa, sekä niiden pesiä, nauloja, sorkkarauta, pölynaamari. Kaaosta. Asumista. Jännitystä ja intoa. Paljon Googlea.
Lähtötilanne oli se, ettei kumpikaan ollut koskaan aiemmin edes miettinyt mitä on alapohjan eristys. Taas oli hyvä syy opiskella uusi asia ja mikä parasta -toteuttaa oppi omassa talossa. Kyseessä on rossipohjainen talo, ts. talossa on tuulettuva alapohja.
Lankkujen alta löytyi pelkästään tervettä purua ja terveet alimmat hirret. Pahin pelkomme, kosteusvaurio, ei onneksemme käynyt toteen. Voitto kotiin!
Purut olivat ajan saatossa painautuneet kuitenkin niin tiiviiksi, että eristeenä se ei varmasti ole ollut kovin kummoinen. Lapioimme alapohjan aivan tyhjäksi purusta ja asensimme pohjalle tuulensuojapaperin. Kiinnitimme paperin tiiviisti nitojalla ja huolehdimme ettei ilma-aukkoja jäisi mihinkään. Erityisesti kulmat täytyi tehdä huolella. Löysin perinnemestarin sivuilta parhaimmat neuvot vanhan talon eristämiseen ja se sivu löytyy täältä. Toki hieman sovellettiin oppia omaan taloon sopivaksi. 
Kun paperi saatiin kiinnitettyä, alkoi eristeen laittaminen. Päätimme käyttää osan puruista eristeenä uudelleen, joten lapioimme purua paperin päälle noin 10 sentin paksuudelta. Purun päälle laitoimme paksun Ekovillalevyn ja tilkimme kaikki pienimmätkin raot käyttäen mm. pellavarivettä. 
Keittiön lattian alla tulee myöhemmin kulkemaan kaasuputki, sillä halusimme ehdottomasti kaasulieden tulevaan keittiöömme. Asensimme alapohjaan muoviputken, jonka sisään kaasuasentaja myöhemmin syöttää kaasuputken. Kaasuputki vedetään talon ulkopuolella sijaitsevaan kaasupullokaappiin.



Ongelmiltakaan ei vältytty, nimittäin keittiön viemäriputki täytyisi saada kulkemaan lattian alla, sillä halusimme vaihtaa tiskialtaan paikkaa. Ja ongelma meni niin pitkälle, että jouduimme avaamaan myös vessa lattian, että saisimme viemäriin tarpeeksi kaatoa. Keittiön vanha viemäriputki kulki noin pohkeen korkeudella. Viemäriputket vessan puolella olivat pelkästään kinkkiset…






Vessan seinästä purimme kotelon, jonka sisällä viemäröinti menee keittiöön. Kotelo oli pursotettu täyteen uretaania, jonka poistoon vierähti useampikin päivä. Vessan lattiasta leikattiin paloja, että näkisimme minne viemäriputket menevät ja millaisella kaadolla. Taas sai opiskella uuden asian, nimittäin viemäröinnin perusteet. Selvisi, että kaatoa täytyisi olla vähintään 1 sentti metrin matkalla. Sillä tiedolla pääseekin jo pitkälle.
Tarkoitus oli tehdä vessaremontti vasta kun keittiö olisi valmis. Se suunnitelma kuitenkin muuttui nopeasti, sillä vessan lattiasta ei ollut enää paljoa jäljellä. Kaiken lisäksi vessa haisi likaiselta jyrsijän häkiltä hiirenpesien vuoksi, joten asialle piti tehdä vikkelään jotain. Alapohjaan oli käytetty väärää villaa ja muovimaton vuoksi hiirien jätökset eivät olleet päässeet kunnolla kuivumaan. Täytyikin ruveta kiireesti suunnittelemaan, millaisen vessan haluamme.
Kun vihdoin saimme viemäröinnin keittiöön tehtyä, saimme aloittaa lankkulattian takaisinnaulaamisen. Ennen lankkuja asensimme kuitenkin vielä toisen tuulensuojapaperin Ekovillojen päälle ja ulotimme paperin reilusti seinään saakka.



Lattian pitäisi nyt olla lämpimämpi ja vedottomampi, kuin aiemmin. Villasukille ei siltikään heitetä hyvästejä. ;)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...