5.6.2014

Luku 2

Keittiön lattian purkupuuhat


Lattian pintamateriaalien purku, ei kuulosta hankalalta eihän? Tässä tapauksessa se oli kuitenkin kaikkea muuta kuin mukavaa pikku puuhastelua, sillä pintamateriaalikerroksia oli niin monta että täytyisi sormilla laskea. Tässä kohtaa haluan sanoa kaikille jotka suunnittelevat uutta lattiapintaa ja aikovat laittaa sen vanhan pinnan päälle, että älä tee sitä. Ota se vanha kerros ensin pois, jollei se auta lämmöneristyksessä. Esimerkiksi muovimatot ja laminaatit eivät eristä lämpöä. Tällä tavoin huonekorkeus pysyy avarana, eikä lattia nouse rumasti kynnyksen kanssa samalle tasolle. 
Tässä tapauksessa lattia oli jo niin paksu, että hyvä kun se ei tullut kynnyksen yli. Lattian purusta teki haastavan myös se, että keittiössä on muutama kaappi jääkaapin ja hellan lisäksi riesana, koska ne eivät mahdu muualle. Kerroksen kerrallaan purin lattiaa pois ja mööpeleitä sai siirrellä vähän väliä.
Laminaatti ja sen alla oleva solumuovi olivat päällimmäiset kerrokset. Niiden alta paljastui muovimattoa, samanlaista kuin mummulassa oli silloin kun olin pieni. 



Muovimatosta alkoikin purkutyön kinkkisin vaihe. Tai siis muovimatoista! Niitähän oli tosiaan kaksi päällekkäin. Ylempi matto oli liimalla kiinni alemmassa muovimatossa, joka taas oli liimattu noin 4 mm paksuiseen puukuitulevyyn. Eikä siinäkään vielä mitään, vaan ongelma oli se että ainakin päällimmäinen muovimatto sisältää asbestia ja todennäköisesti myös alemman maton liima. Nice.
Täytyi siis purkaa matot siten, ettei kumpikaan matto pölyäisi niitä irrotettaessa. Repiminen ei ole vaihtoehto, jos yhtään piittaa omasta terveydestään… Työn aloitin etsimällä puukuitulevyjen saumakohdat ja saumakohdasta leikkasin katkoteräveitsellä molempien muovimattojen lävitse, jolloin sain nostettua koko levyn kerrallaan pois lattiasta. Puukuitulevy oli tietenkin naulattu kunnolla alempiin kerroksiin kiinni, joten ihan helposti palat eivät irronneet. Sen lisäksi levyt olivat tosi isoja, joten joissain kohdissa joutui katkomaan niitäkin. 



Kun muovimatot pahvineen oli poistettu, tuli vuoroon noin 15 mm eristelevyn poisto. Se oli nopea purkaa, sillä se oli pehmeää ja helposti rikkoutuvaa. Ja pölisevää! 
Tämän alta löytyi kerros vanhoja Aamulehtiä vuosilta 1950-52. Tämä oli ihastuttava löytö! Tässä vaiheessa oli hyvä pitää kahvitauko, kun en malttanut olla selailematta näitä aarteita.



Aamulehdet menivät talteen ja purku jatkuu. Aamulehtien alta löytyi vielä toinen noin 4 mm paksuinen kova puukuitulevy, ruskeaksi maalattu. Arvelen tämän olevan se alkuperäinen lattiapintamateriaali. Se oli lujasti kiinnitetty nauloilla, mutta aika nätisti se lopulta sorkkaraudalla irtosi.
Sitten tuli vastaan se mitä olin kuumeisesti odottanut, vanha leveä lankkulattia! Mutta…



Ensimmäinen ajatus oli “o-ou”. Meidän lattia oli aivan homeessa! Tai niin aluksi luulin. Ihmettelin pitkään mitä tuo valkoinen kasvusto lattiassa on ja yritin selvittää kaikki vaihtoehdot. Se ei haissut miltään, mutta se tuntui ja näytti aivan valkohomeelta. Sitten selvisi, että se on ureaformaldehydiä. Sen paljasti lukuisat poratut reiät lattiassa. Sitä on käytetty eristeenä ainakin 70-luvulla, jolloin kauppamiehet porasivat lattiaan reikiä ja pursottivat ainetta sisään. Ureaformaldehydiä kuulemma kutsuttiin toiselta nimeltään “humpuukiksi”, koska eristeenä se ei ollut kummoinen. Myrkyllistähän tuo on, varsinkin kastuessaan, sillä formaldehydipäästöt voivat aiheuttaa pahojakin oireita, mm. silmien kirvelyä, allergisia oireita, hengitystieoireita… Huhhuh, mutta sentään upeat lankkumme ei olleet homeessa!
Kun kaikki päällysteet oli putsattu lankkuun saakka, alkoikin pian jo lankkujen irroitus. Tehdään remontti nyt kunnolla, kun kerran aloitettiin! Eipähän tarvitse jäädä miettimään, mitähän siellä lankkujen alla olisi ollut, tai että miksi varpaisiin on niin kylmä. 



Lattiassa oli muuten yhteensä 8 kerrosta eri materiaaleja. Puolet niistä pelkkää muovia. Sori kaatopaikka, en mahda mitään mutta täältä tullaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...