17.12.2014

Luku 8

Vessan lämmin lattia


Oli kiva aloittaa ns. puhtaalta pöydältä, kun alapohja oli siivottu kaikesta kakasta, kirjaimellisesti. Asensimme pohjalle ensin tuulensuojapaperin, jonka jälkeen täytimme tilan Ekovillalla. Villojen päälle niittasimme vielä toisen tuulensuojapaperin, jonka päälle asensimme 15 mm paksuisen vanerin. 

Vanerin kiinnittämisen jälkeen levitimme lattiaan ohuesti lattialämmitystasoitetta, jonka kuivuttua asensimme lattialämmitysmaton.






Valitsimme lattialämmitykseksi Enston ThinMat 100 W 0.5 m x 2 m, joita asensimme kaksi kappaletta vierekkäin. Näin toisen matoista voi kytkeä pois päältä, mikäli vessa lämpenee liikaa. Kesäisin voikin molemmat matoista napsauttaa pois päältä. 100 W kaapelimatot hankimme ns. mukavuuslattialämmitykseksi, sillä kivilattia olisi talvisin aivan jäätävän kylmä. Yllättävän hyvin kaapelit kuitenkin lämmittävät koko vessan, joten sähköpatteria sinne ei tarvitse erikseen ahtaa.

Lämmitysmatot oli helppo asentaa. Asennuksen jälkeen sai olla kyllä hyvin varovainen, etteivät kaapelit saa vaurioita. Melko pikaisesti peitimmekin matot reilulla kerroksella lattialämmitystasoitetta, niin että kaapelit peittyivät hyvin kauttaaltaan.

Kun lattiatasoite oli kuivunut, levitimme lattiaan pohjusteen joka sitoo pölyä ja näin edesauttaa saneerauslaastin pysyvyyttä. Sitten alkoikin laatoitushommat.



Piirsin lattiaan pari apuviivaa, että pystyi hiukan seuraamaan työn edetessä että laatat menevät suoraan. Tässä kohtaa täytyy sanoa, etten ollut koskaan aikaisemmin laatoittanut lattiaa, joten tekniikka ei välttämättä ollut aivan hallussa. Mutta mitäs sitten, tyylejä on yhtä monta kuin tekijääkin. Lopputuloksen näette myöhemmin. ;)


15.12.2014

Luku 7

Voihan vessa!


No niinpä! Vessalle piti tehdä jotain ja nopeasti. Tilanne alkoi olla siis se, että sekä keittiö että vessa olivat poissa käytöstä. Vessa oli jäänyt tähän jamaan keittiön viemäröinnin vuoksi:



Viikot kuluivat keittiön parissa, eikä vessalle ollut jäänyt yhtään aikaa. Ei ollut edes aikaa suunnitella uutta vessaa. Jotain piti kuitenkin alkaa tekemään pikaisesti, sillä vessassa asioiminen alkoi käydä haasteelliseksi…



…tiskaamisesta puhumattakaan.



Tuossa pikkuisessa lavuaarissa pestiin niin perunat, lautaset, kuin maalipensselitkin. Hyvillä keleillä tiskattiinkin mielummin ulkona nurmikolla, tai saunan ollessa lämmin saunomisen ohessa. 

Vessan remontti alkoikin hiirenpesien ja jätöksien poistolla alapohjasta. Haju oli aivan hirveä, kun lattian ensikerran avasi. Ja se haju ei hälvennyt, ennen kuin saimme putsattua koko alapohjan. Alapohjaan oli laitettu kivivillaa, joka on ihan väärä valinta rintamamiestaloon. Villat olivatkin mustuneet monesta kohtaa, varmaan hiirien ja niiden jätöksien vuoksi. 

Pitkitimme mahdollisimman pitkään sitä hetkeä, että joudumme vessanpöntön poistamaan käytöstä. Ajatuskin siitä ettei ollut normivessaa käytettävissä ties kuinka pitkään aikaan, oli ankea. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun vessamme oli siirtynyt yläkerran suihkutilaan. Saimme remontin ajaksi lainaan Biolanin kuivakäymälän, jota voi hyvin käyttää sisätiloissa ilman minkäänlaisia hajuja. Sitä kun tottui käyttämään, ei ollut enää juuri mitään haittaa vessattomuudesta.



Ei paha! Tämä oli kyllä oikea vessaremontin pelastus ja se olikin jokapäiväisessä käytössä jotakuinkin kaksi kuukautta. Iso kiitos lainaajille. :) Vessaremontista lisää ensi luvussa.


23.11.2014

Luku 6

Keittiö kaipaa väriä


"Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista…"



Vihdoin sai korkata maalipöntöt! Vanha kellastunut mäntypaneelikatto tuli ensimmäiseksi valkoiseksi ja hormin vetäisin punaiseksi. Hormiin ajattelin myös punaista laatoitusta. Lisäksi suunnittelin keittiöön tapettia, joka on kai monen mielestä varsin huono idea. En kuitenkaan piitannut siitä, vaan päätin että tapettia tulee. Tapetoidaan sitten uudestaan, jos se pahasti likaantuu. 

Kurkistus keittiön väritykseen.



Maalien sävyt valitsin Uulan värikartasta, sillä niissä olevat sävyt tehdään luonnonpigmenteistä. Punainen sävy on nimeltään Puolukka ja vaalea sininen on Utu, jota suunnittelin lattiaan. Tapetti on Pihlgren ja Ritolan mallistosta perinteinen paperitapetti nimeltä Atomi.
Keittiön kalusteista halusin yllättäen valkoiset. Yllätin valinnallani itseni lisäksi myös läheiseni, sillä minun oletettiin valitsevan jotain paljon räikeämpää. Väreistä en kuitenkaan ole luopumassa ja mielenkiintoa valkoisiin kaapistoihin tuo hassut vetimet ja niiden luoma kontrasti.



Keittiökalusteiden väritykseen sain inspiraation keittiössämme olevasta Högforsin vanhasta puuhellasta, josta emme ole luopumassa.



Tästä se suunnitelma lähti hahmottumaan kuin palapeli, jota mietiskelin päivin ja öin. Ja ideointi jatkuu! :)


26.10.2014

Luku 5

Hullunkurista keittiön suunnittelua


Olin pitkään haaveillut, että sitten kun on oma asunto tai talo, niin siitä saa tehdä täysin oman näköisen. Olin myös päättänyt, että aion rohkeasti toteuttaa villeimmätkin ideani, vaikka ne olisivat kuinka omituisia muiden mielestä. Ja kyllähän me saimmekin hymyt huulille ja ihmettelyä aikaiseksi, kun kerroimme ystäville ja sukulaisille tulevasta keittiöstämme…

Normaali tapa tehdä keittiöremontti Suomessa on se, että marssii keittiöitä myyvään liikkeeseen ja tilaa sieltä uuden keittiön, ehkäpä asennuksen kanssa. Hintatietoinen menee Ikeaan ja asentaa keittiönsä itse tai sukulaisten voimalla. Keskivertosuomalainen miettii keittiöremonttinsa hinnaksi äkkiseltään ehkä noin 10 000 € (tämä on vain oma näkemykseni, ei tutkittua tietoa). Yksiöön keittiön saa noin puolet halvemmalla, tietty koska se on puolet pienempikin ja iso “luksus”keittiö voi maksaa reilusti yli 20 000 €. Isoja summia minusta, ottaen huomioon että tuo hinta kattaa lastulevyiset rungot ja aika usein mdf-ovet ja laminaattitason. Se on aika paljon kertakäyttökeittiöstä. Tarkoitan kertakäyttöisyydellä sitä, että yksikin naarmu johonkin kalvo-oveen tai laminaattiin tekee siitä osasta arvottoman.

Lähestyin keittiön suunnittelua täysin erilaisesta näkökulmasta. Muutama asia oli minulle heti päivänselvää, kun aloitin ideoinnin:
Ensimmäinen oli se, että haluan keittiön näyttävän ja myös tuntuvan talon alkuperäiseltä keittiöltä. Talo on 50-luvun alussa valmistunut nykyiselle paikalleen, joten keittiön tulisi olla sen ajan hengen mukainen. Keittiökaappien on ehdottomasti oltava kauttaaltaan puuta, sisältä ja ulkoa. Laminaattia ja lastulevyä ei talossa tulla näkemään.
Toinen asia oli, että haluan rumat kodinkoneet piiloon. Meillä ruokaa tehdään paljon, joten keittiön täytyy olla teknisesti hyvin toimiva, eli myös kodinkoneita on paljon suhteessa keittiön kokoon. Mielestäni ne eivät kuitenkaan sovi vanhan talon ilmeeseen, joten koneet piiloon! Vaikka monet asiat ennen vanhaan tehtiin paljon paremmin kuin nykyään, niin olen kiitollinen siitä että astianpesukone on keksitty. Ja mä keksin, että niitä täytyy saada kaksi.
Kolmas asia oli kaasuliesi. Se oli vaan pakko saada, kun oltiin päästy siihen makuun. Varoitus: kaasuhellaa kun oppii käyttämään, ei halua enää sähköön palata. :)

Keittiön suunnittelu alkoikin vanhojen keittiökaappien metsästyksellä. Haalimme edullisia, purettuja (likaisia, vähän räjähtäneenkin näköisiä…), puisia 40-50 -luvun keittiökalusteita muutamasta eri paikasta ja aloin pala palalta suunnittelemaan niille tulevia paikkoja. Lapsena tykkäsin pelata tetristä, joten niistä taidoista oli nyt hyötyä. Yhteen runkoon täytyi pystyä integroimaan uuni, sekä kaasutaso ja johonkin toiseen runkoon piti saada upotettua lavuaari. Niinpä näitä runkoja pyöriteltiin ja mietittiin miten löytää kaikelle paikka. Lisäksi päänvaivaa tuotti se, että vanhat rungot olivat todella matalia verrattuna tämän päivän kodinkoneisiin. Ne siis täytyisi saada toimimaan rinnakkain, joten korotuksia täytyi suunnitella runkoihin.

Toinen vaihtoehto olisi tietysti ollut se, että olisi teettänyt koko keittiön paikallisella puusepällä. Tähän vaihtoehtoon olisinkin kallistunut, ellen tykkäisi itse opetella tekemään. Ajattelen kuitenkin niin, että tämä maailma hukkuu tavaranpaljouteen, joten miksi tehdä uutta kun vanhaa hyväkuntoista tavaraa on tarjolla vaikka millä mitalla.

Tässä tulee esimakuna osa tulevista kaapeistamme, kun ne olivat vielä koskemattomia. Toisessa kuvassa oleva hyrrä on erityinen lempparini, vaikka se vaati paljon korjausta.












Näitä kuvia katsellessa ei välttämättä ensimmäisenä tule mieleen ajatus hienosta keittiöstä. Luotin kuitenkin siihen visioon mikä oli päässäni ja sen voimalla jaksoi puurtaa aina yömyöhään saakka.


25.8.2014

Luku 4

Keittiön uudet seinät


Tilkettä, tilkettä joka rakoon ja reikään. Isompiin koloihin revittyä Ekovillalevyä, pienempiin rakoihin pellavarivettä lastalla tunkien. Jokaisen hirren väli tuli tilkittyä huolella ja kyllähän sitä rivettä seiniin upposikin. Pölynaamarista oli suunnaton apu, sillä rive pöllysi paljon sitä repiessä. Aivastelulta ei siltikään vältytty.



Kun tilkkimistyö oli tehty, niittasimme tuulensuojapaperin lattiasta kattoon. Kulmat askartelimme kapeammista soiroista ja nidoimme ne erityisen huolellisesti, sillä kulmat vuotavat eniten. Kulmasoiron päälle niittasimme täysleveän paperin siten, että paperit menivät parikymmentä senttiä limittäin.






Seinän paperin laitoimme aivan lattiaan saakka, jolloin lattian paperointi jäi reilusti seinäpaperin alle. Ikkunan ympärystän paperoimme huolella karmiin saakka.
Kun paperointi oli valmis, alkoi eristelevyjen asennus. Valitsimme eristeeksi 12 mm paksun Huokoleijonan, jota asensimme kaksi kerrosta päällekkäin. Katsoimme, etteivät saumakohdat osu samaan kohtaan toista eristelevykerrosta asennettaessa. Kulmapalat leikattiin “vapaalla kädellä”, sillä kulmat olivat kaikkea muuta kuin suorat. Kiinnitimme huokolevyt hirteen huopanauloilla, joita saikin paukutella vasaralla parisen päivää. Muutama isku osui tietysti myös sormeen, kun vauhdilla paukutteli menemään. 
Huokolevyjen päälle asensimme vielä 9 mm paksuisen vanerin, koska seinien täytyy pystyä kantamaan painavat keittiökaapit ja mahdollisesti jossain vaiheessa myös välitilalaatoituksen. Mutta ennen vanerien kiinnitystä keittiöön vedettiin sähköjä, jotta saatiin piuhat kulkemaan vanerien takana piilossa.



Vanerien asennus oli melkoista askartelua, sillä seinät olivat aivan vinksin vonksin. Jokainen kulmaan tuleva levynreuna täytyi sahata jos jonkinmoiseen aaltokuvioon, sillä emme laittaneet varsinaisia koolauksia seiniin lainkaan suoristaaksemme seiniä. Korjasimme pahimmat seinien mutkat vain kiiloilla ja tukipalikoilla, jolloin seinien paksuus kasvoi ainoastaan tarvittavan eristepaksuuden verran.
Aika kauan se otti aikaa, mutta valmista tuli lopulta ja lopputuloksesta tuli just hyvä.



Tästä alkoi se paras vaihe remontissa, kun pääsee tekemään näkyviä pintoja ja suunnittelemaan itse keittiötä. Johan tätä on odotettukin malttamattomana!


23.8.2014

Luku 3

Alapohjan eristäminen




Jätesäkkejä, lapio, pölyä…hiiren kakkaa, sekä niiden pesiä, nauloja, sorkkarauta, pölynaamari. Kaaosta. Asumista. Jännitystä ja intoa. Paljon Googlea.
Lähtötilanne oli se, ettei kumpikaan ollut koskaan aiemmin edes miettinyt mitä on alapohjan eristys. Taas oli hyvä syy opiskella uusi asia ja mikä parasta -toteuttaa oppi omassa talossa. Kyseessä on rossipohjainen talo, ts. talossa on tuulettuva alapohja.
Lankkujen alta löytyi pelkästään tervettä purua ja terveet alimmat hirret. Pahin pelkomme, kosteusvaurio, ei onneksemme käynyt toteen. Voitto kotiin!
Purut olivat ajan saatossa painautuneet kuitenkin niin tiiviiksi, että eristeenä se ei varmasti ole ollut kovin kummoinen. Lapioimme alapohjan aivan tyhjäksi purusta ja asensimme pohjalle tuulensuojapaperin. Kiinnitimme paperin tiiviisti nitojalla ja huolehdimme ettei ilma-aukkoja jäisi mihinkään. Erityisesti kulmat täytyi tehdä huolella. Löysin perinnemestarin sivuilta parhaimmat neuvot vanhan talon eristämiseen ja se sivu löytyy täältä. Toki hieman sovellettiin oppia omaan taloon sopivaksi. 
Kun paperi saatiin kiinnitettyä, alkoi eristeen laittaminen. Päätimme käyttää osan puruista eristeenä uudelleen, joten lapioimme purua paperin päälle noin 10 sentin paksuudelta. Purun päälle laitoimme paksun Ekovillalevyn ja tilkimme kaikki pienimmätkin raot käyttäen mm. pellavarivettä. 
Keittiön lattian alla tulee myöhemmin kulkemaan kaasuputki, sillä halusimme ehdottomasti kaasulieden tulevaan keittiöömme. Asensimme alapohjaan muoviputken, jonka sisään kaasuasentaja myöhemmin syöttää kaasuputken. Kaasuputki vedetään talon ulkopuolella sijaitsevaan kaasupullokaappiin.



Ongelmiltakaan ei vältytty, nimittäin keittiön viemäriputki täytyisi saada kulkemaan lattian alla, sillä halusimme vaihtaa tiskialtaan paikkaa. Ja ongelma meni niin pitkälle, että jouduimme avaamaan myös vessa lattian, että saisimme viemäriin tarpeeksi kaatoa. Keittiön vanha viemäriputki kulki noin pohkeen korkeudella. Viemäriputket vessan puolella olivat pelkästään kinkkiset…






Vessan seinästä purimme kotelon, jonka sisällä viemäröinti menee keittiöön. Kotelo oli pursotettu täyteen uretaania, jonka poistoon vierähti useampikin päivä. Vessan lattiasta leikattiin paloja, että näkisimme minne viemäriputket menevät ja millaisella kaadolla. Taas sai opiskella uuden asian, nimittäin viemäröinnin perusteet. Selvisi, että kaatoa täytyisi olla vähintään 1 sentti metrin matkalla. Sillä tiedolla pääseekin jo pitkälle.
Tarkoitus oli tehdä vessaremontti vasta kun keittiö olisi valmis. Se suunnitelma kuitenkin muuttui nopeasti, sillä vessan lattiasta ei ollut enää paljoa jäljellä. Kaiken lisäksi vessa haisi likaiselta jyrsijän häkiltä hiirenpesien vuoksi, joten asialle piti tehdä vikkelään jotain. Alapohjaan oli käytetty väärää villaa ja muovimaton vuoksi hiirien jätökset eivät olleet päässeet kunnolla kuivumaan. Täytyikin ruveta kiireesti suunnittelemaan, millaisen vessan haluamme.
Kun vihdoin saimme viemäröinnin keittiöön tehtyä, saimme aloittaa lankkulattian takaisinnaulaamisen. Ennen lankkuja asensimme kuitenkin vielä toisen tuulensuojapaperin Ekovillojen päälle ja ulotimme paperin reilusti seinään saakka.



Lattian pitäisi nyt olla lämpimämpi ja vedottomampi, kuin aiemmin. Villasukille ei siltikään heitetä hyvästejä. ;)


11.6.2014

Pihatuolitehtailua




Kesäkausi on alkanut! Kirsikkapuut kukkivat ja on aika kaivaa puutarhakalusteet esiin. Kaivoinkin, mutta… ne oli tosi tylsät ja kulahtaneet. Ostin ekat tuolit pari vuotta sitten Ikeasta ja nyt täydensin määrää kun tarve oli. Tuolit maksoivat 10 € / kpl. Ei paha.

Kuva: www.ikea.com/fi/fi/


Pidän tuolien kepeydestä, mutta muuten tuolit huusivat tylsyyttä. Päätin tehdä niille totaalisen muodonmuutoksen. Ja tuumasta toimeen lähdin penkomaan varaston maalipurkkeja. Halusin käyttää tuoleihin pelkästään jämämaaleja, että pääsisin niistä pikkuhiljaa eroon. Niimpä perustin pienen maalilaboratorion. Viisi tuolia, viisi eri sävyä. Löytyi keltaista, vihreää, valkoista… ja läjäpäin jauhepigmenttejä. Näistähän saa jo vaikka mitä! Puutarhapöydän olen jo aiemmin maalannut vihreällä maalilla, joten samaa vihreää en halunnut käyttää tuoliin. Ei mennyt kauaa, kun tiesin minkä värisiä tuoleja haluan. Punainen, turkoosi, keltainen… 



Sekoittelemalla valmiita maaleja keskenään sai jo tosi kivoja sävyjä aikaiseksi. Punaisen ja turkoosin maalin jouduin kuitenkin sävyttämään jauhepigmenteillä ja tein ne sekoittamalla pigmenttejä suoraan valkoiseen maaliin. Tämä ei ole oikea tapa sävyttää maaleja, sillä jos maaliin lisää pigmenttejä jauheena, täytyisi samassa suhteessa lisätä sideaineita. Ja koska maalini olivat alkydimaaleja, en tiedä tarkalleen mitä sideaineita maali sisältää. Tuskin mitään luonnonöljyjä ainakaan. Joten, koska tein maalit ihan kieli poskella, niin lopputulos maalien kuivuttua oli “jauhoinen”. Eli se tarkoittaa sitä että kun joku istahtaa tuolille, niin värit jää housuihin. Tiesin kuitenkin mitä olin tekemässä, joten lakkasin tuolit maalauksen jälkeen pariin kertaan venelakan jäämillä, joka sitoo jauhoisuuden ja tekee tuoliin kestävän pinnan.
Parempi lopputulos olisi tullut, jos olisin viitsinyt tehdä maalit alusta saakka itse, pellavaöljystä ja pigmenteistä. Itsetehdyn maalin kuivumisaika on kuitenkin sen verran pitkä, etten malttanut odottaa tuolien valmistumista (tällainen hötkyli kun olen). 
Mutta nytpä kelpaa syödä ulkona. Keittiöhän meillä on tällä hetkellä täydessä remontissa lattiat auki revittynä, eli tässä tullaan syömään useinkin. Eikä ole tylsän näköistä enää!




5.6.2014

Luku 2

Keittiön lattian purkupuuhat


Lattian pintamateriaalien purku, ei kuulosta hankalalta eihän? Tässä tapauksessa se oli kuitenkin kaikkea muuta kuin mukavaa pikku puuhastelua, sillä pintamateriaalikerroksia oli niin monta että täytyisi sormilla laskea. Tässä kohtaa haluan sanoa kaikille jotka suunnittelevat uutta lattiapintaa ja aikovat laittaa sen vanhan pinnan päälle, että älä tee sitä. Ota se vanha kerros ensin pois, jollei se auta lämmöneristyksessä. Esimerkiksi muovimatot ja laminaatit eivät eristä lämpöä. Tällä tavoin huonekorkeus pysyy avarana, eikä lattia nouse rumasti kynnyksen kanssa samalle tasolle. 
Tässä tapauksessa lattia oli jo niin paksu, että hyvä kun se ei tullut kynnyksen yli. Lattian purusta teki haastavan myös se, että keittiössä on muutama kaappi jääkaapin ja hellan lisäksi riesana, koska ne eivät mahdu muualle. Kerroksen kerrallaan purin lattiaa pois ja mööpeleitä sai siirrellä vähän väliä.
Laminaatti ja sen alla oleva solumuovi olivat päällimmäiset kerrokset. Niiden alta paljastui muovimattoa, samanlaista kuin mummulassa oli silloin kun olin pieni. 



Muovimatosta alkoikin purkutyön kinkkisin vaihe. Tai siis muovimatoista! Niitähän oli tosiaan kaksi päällekkäin. Ylempi matto oli liimalla kiinni alemmassa muovimatossa, joka taas oli liimattu noin 4 mm paksuiseen puukuitulevyyn. Eikä siinäkään vielä mitään, vaan ongelma oli se että ainakin päällimmäinen muovimatto sisältää asbestia ja todennäköisesti myös alemman maton liima. Nice.
Täytyi siis purkaa matot siten, ettei kumpikaan matto pölyäisi niitä irrotettaessa. Repiminen ei ole vaihtoehto, jos yhtään piittaa omasta terveydestään… Työn aloitin etsimällä puukuitulevyjen saumakohdat ja saumakohdasta leikkasin katkoteräveitsellä molempien muovimattojen lävitse, jolloin sain nostettua koko levyn kerrallaan pois lattiasta. Puukuitulevy oli tietenkin naulattu kunnolla alempiin kerroksiin kiinni, joten ihan helposti palat eivät irronneet. Sen lisäksi levyt olivat tosi isoja, joten joissain kohdissa joutui katkomaan niitäkin. 



Kun muovimatot pahvineen oli poistettu, tuli vuoroon noin 15 mm eristelevyn poisto. Se oli nopea purkaa, sillä se oli pehmeää ja helposti rikkoutuvaa. Ja pölisevää! 
Tämän alta löytyi kerros vanhoja Aamulehtiä vuosilta 1950-52. Tämä oli ihastuttava löytö! Tässä vaiheessa oli hyvä pitää kahvitauko, kun en malttanut olla selailematta näitä aarteita.



Aamulehdet menivät talteen ja purku jatkuu. Aamulehtien alta löytyi vielä toinen noin 4 mm paksuinen kova puukuitulevy, ruskeaksi maalattu. Arvelen tämän olevan se alkuperäinen lattiapintamateriaali. Se oli lujasti kiinnitetty nauloilla, mutta aika nätisti se lopulta sorkkaraudalla irtosi.
Sitten tuli vastaan se mitä olin kuumeisesti odottanut, vanha leveä lankkulattia! Mutta…



Ensimmäinen ajatus oli “o-ou”. Meidän lattia oli aivan homeessa! Tai niin aluksi luulin. Ihmettelin pitkään mitä tuo valkoinen kasvusto lattiassa on ja yritin selvittää kaikki vaihtoehdot. Se ei haissut miltään, mutta se tuntui ja näytti aivan valkohomeelta. Sitten selvisi, että se on ureaformaldehydiä. Sen paljasti lukuisat poratut reiät lattiassa. Sitä on käytetty eristeenä ainakin 70-luvulla, jolloin kauppamiehet porasivat lattiaan reikiä ja pursottivat ainetta sisään. Ureaformaldehydiä kuulemma kutsuttiin toiselta nimeltään “humpuukiksi”, koska eristeenä se ei ollut kummoinen. Myrkyllistähän tuo on, varsinkin kastuessaan, sillä formaldehydipäästöt voivat aiheuttaa pahojakin oireita, mm. silmien kirvelyä, allergisia oireita, hengitystieoireita… Huhhuh, mutta sentään upeat lankkumme ei olleet homeessa!
Kun kaikki päällysteet oli putsattu lankkuun saakka, alkoikin pian jo lankkujen irroitus. Tehdään remontti nyt kunnolla, kun kerran aloitettiin! Eipähän tarvitse jäädä miettimään, mitähän siellä lankkujen alla olisi ollut, tai että miksi varpaisiin on niin kylmä. 



Lattiassa oli muuten yhteensä 8 kerrosta eri materiaaleja. Puolet niistä pelkkää muovia. Sori kaatopaikka, en mahda mitään mutta täältä tullaan!

27.5.2014

Luku 1

Vanhan keittiön purku


Mielestäni keittiö on kodin sydän ja sen myöskin pitäisi näyttää ja tuntua siltä. Siitä syystä remontti alkaa juuri keittiöstä. Sydän tarvitsee sykkeen!
Unelmieni keittiö on rento, iloinen, lämmin, hyväntuoksuinen ja tietenkin myös toimiva ja kestävistä luonnonmateriaaleista tehty. Nykyinen keittiömme ei aivan vastannut mielikuvaani…






Ei tarvinnut miettiä mitä tuleman pitää. Työkalupakki paikalle ja sorkkarauta esiin!
Meni tovi jos toinenkin ja tilanne näytti tältä:



Huomasit varmaan kuvan pakastepizzan… Tässä keittiössä kokkaaminen jää harkintaan. :D
No nyt ei ainakaan voi enää perääntyä. Keittiökaapit löysivät itselleen uuden kodin ja ehjänä säilyneet puolipaneelit pistän talteen uusiokäyttöä varten. Ainoa mikä tähän asti on säästynyt sorkkaraudalta on kellastunut paneelikatto, joka on jo kovaa kyytiä saamassa puhdasta väriä pintaansa. Purkutyöt kuitenkin vielä jatkuvat.
Ensimmäinen yllätys tuli aika nopeasti. Tarkoitus oli purkaa seinistä pelkästään puolipaneelit ja jättää seinälevyt paikalleen, mutta ensimmäiset paneelit purettua huomasimme ettei seinien levytystä oltu jatkettu kuin paneelin alkuun saakka. Paneelien takaa löytyi siis pelkkää pahvia ja hirsiseinä. Poistimme sitten myös yläosan levytykset ja tarkoitus on putsata seinät hirteen saakka. Remontti laajenee täten seinien eristykseen ja uudelleen levyttämiseen.
Toinen, hauskempi yllätys löytyi myös paneelien takaa. Keittiössä on joskus ollut toinenkin ikkuna! Karmeja, saati lasia siellä ei enää ollut, vaan se oli laudoitettu täysin umpeen. Harmi.



Purkutöissä täytyy muistaa turvallisuus ennen kaikkea. Välillä se meinaa unohtua, kun oikein innostuu. Sähköjen kanssa olen kuitenkin mielelläni varovainen.



Saa nähdä miten lattian kanssa käy. Tietysti vähän jännittää ilmeneekö siellä kosteusvaurioita. Sen verran olen kurkkinut sinne, että tiedän päällimmäisen laminaatin alta löytyvän pari muovimattoa, eristystä, pahvia ym. noin neljän sentin paksuudelta! Kyllä se puulattia siellä jossain lymyää… siitä ensi luvussa.


7.5.2014

Riemuisan talon kirja, esipuhe




Mekkala voimistuu… nyt alkaa remontti! Talomme on 50-luvun hirsirunkoinen rintamamiestalo ja parhaiten sitä kuvaa laulu “kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun..”. Mutta arvaas oikun eikun, aion kertoa siitä teille kaiken (lähes) kaunistelematta.
Remontin tarve löytyy ihan joka sopesta, niin sisältä kuin ulkoakin. Talon väliseinät on vinkkurassa ja lattiat kallistaa…vatupassin voi heittää samantien saunan taakse. Sisäpinnat on päällystetty ajan saatossa jos jonkinmoisella muovipinnalla ja styroksilla. Uutta maalipintaa kaipailee myös talon julkisivu, sekä ikkunat. Haluan palauttaa talon sen entiseen loistoonsa ja maustaa nykypäivän teknologialla. Pidän tärkeänä talon ekologisuutta, joten kunnostamisessa tulen valitsemaan mahdollisimman luonnollisia materiaaleja ja pintakäsittelyaineita.
Talon seinä- ja lattiapinnat uusitaan joka huoneessa ja vanha sisäkatto lähes kaikkialta. Lattian laminaatit ja muovimatot vaihtuvat puulattiaksi ja kattojen styroksi- ja pahvilevyt todennäköisesti puupaneeliin. Keittiön ja vessan kalusteet ja kodinkoneet täytyy myös uusia ja hankkia puuttuvat. Remontin toteutamme pienellä budjetilla ja paljon kierrätystavaraa käyttäen. Ulkopuolista työvoimaa tarvitsemme kaasuputkien vedoissa, mutta muuten pyrimme tekemään kaiken itse.

Vaikka luonteelleni ei yhtään sovi odottaminen, yritän nyt pysyä maltillisena ja keskittyä yhteen huoneeseen kerrallaan, että asumismukavuus säilyisi parhaalla mahdollisella tavalla. Seuraavan vuoden tai kahden ajan tulemme asumaan remontin keskellä, joten puutteita ei tule ottaa liian vakavasti. Onneksemme kesä on vielä edessä päin, joten puutarhan pariin saa mennä touhuamaan jos hermot meinaa sisällä mennä. Tästä tulee hulvatonta ja jännittävää!


8.2.2014

Töps, töps, töps


Tässä on elämäni ensimmäiset itse neulomani villasukat, tadaa! Tämä on myös ihka ensimmäinen blogikirjoitukseni. Vuosi sitten en olisi uskonut tekeväni kumpaakaan, ikinä. Ja sitten tapahtui jotain…

Siinä ne sukat nyt on. Oon aika iloinen, kun niistä tuli jopa oikean kokoiset! Yllätyin kyllä siitä, kuinka helppoa sukkien neulominen on. Eikä se kantapää mikään vaikea ollut, niinkuin monet höpisee. Tuo itsestään raidoittuva lanka on Novitan Nalle-lankaa, luontopolkusarjasta väri kanerva. Kantapäihin ja kärkiin käytin 7 Veljestä.



Viime syksynä minuun iski sellainen neuloosi, että ykskaks aloin vaan neulomaan vimmatusti kaikkea, samanaikaisesti tietenkin. Syntyi huivi, pipo, lapaset ym. ja jotain on vielä keskenkin. Nämä sukat valmistuivat juuri. Tätä neulomiskuumetta aiemmin olen neulonut kouluaikoina yläasteella pakolliset lapaset (kauan, kauan sitten), enkä muuta olekaan ennen neulonut. Tästä syystä jo lähipiirinikin alkoi huolestumaan mielenterveydentilastani, kun puikot rupesi helisemään päivästä toiseen. Ehkäpä olen uudestisyntynyt. Tai jos en ole, niin ainakin minulla on uudet villasukat. :D


Villasukkien ohjeen keksin sitä mukaa kun neuloin. Näissä sukissa on tavallista pidempi varsi, noin 22 cm kantapään alkuun mitattuna. Suosittelen lämpimästi ostamaan kahdet puikot ja neulomaan molempia sukkia vuoronperään. Näin muistaa paremmin jos on soveltanut ohjetta, mutta mikä vielä tärkeämpää niin lopussa ei tule toisen sukan syndroomaa.
Tässä on vasta-alkajallekin helppo villasukkaohje askel askeleelta. Itselläni on pieni jalka, joten se kannattaa ottaa huomioon varren kavennuksissa. Sukan varresta tuli kuitenkin väljä.
Eli, näin mä suunnilleen ne tein:

1. Valitse 3 mm puikot. Luo puikoille 56 silmukkaa ja neulo 1 oikein, 1 nurin neulosta viisi kierrosta. Lankana käytin itse yksiväristä 7 Veljestä.
Ohje pyöröneuloksen aloittamiseen silmukoiden luonnin jälkeen: 
http://teeitse.punomo.fi/cat/neulonta/tekniikka-ja-rakenne/puikot.html#suljettu_neule

2. Vaihda lanka raidalliseen Nalle-lankaan ja neulo sileää neulosta (kaikki silmukat neulotaan oikein) niin pitkälle, että varsi on noin 10 cm pitkä. 

3. Nyt tehdään yksi kavennuskierros, että sukka tulee myötäilemään pohjetta. Neulo jokaisen puikon lopussa 2 silmukkaa yhteen. Tämän kierroksen jälkeen silmukoita pitäisi olla yhteensä 52.

4. Jatka sileää neulosta noin 8 cm ja tee uusi kavennuskierros. Jos sukka tuntuu jo sopivan tiukalta, jätä tämä kavennuskierros tekemättä (tässä tapauksessa huomioi isompi silmukkamäärä kantapäätä tehdessä). Silmukoita pitäisi tässä vaiheessa olla 48 (tai 52).

5. Jatka sileää neulosta vielä pari senttiä ja sitten alkaa kantalapun teko.

6. Aloita kantalapun teko siirtämällä ensimmäisen puikon silmukat viimeiselle puikolle. 2. ja 3. puikko jäävät kokonaan lepoon kantalapun neulomisen ajaksi. Puikolla tulisi olla silmukoita nyt 24 (tai 26).

7. Vaihda lanka yksiväriseen ja aloita neulominen 4. puikon alusta. Neulo puikon kaikki silmukat oikein. Käännä työ.

8. Tästä eteenpäin puikon ensimmäinen silmukka jätetään aina neulomatta, molemmin puolin. Nosta silmukka siis puikolle. Neulo puikon loppuun nurjaa neulosta ja käännä työ.

9. Nosta ensimmäinen silmukka puikolle ja lähde neulomaan oikeaa neulosta niin, että joka toinen silmukka neulotaan oikein ja joka toinen silmukka nostetaan puikolle, eli jätetään neulomatta. Tästä tulee vahvistettu kantapää (jos haluat tehdä vahvistamattoman kantapään, niin neulo kaikki silmukat oikein, paitsi puikon ensimmäiset). Kierros näyttää siis tältä: puikon 1 s nostetaan, 1 neulotaan oikein, 1 nostetaan, 1 oikein jne. Kun olet neulonut oikean puolen loppuun, käännä taas työ. Nosta puikon ensimmäinen silmukka ja neulo puikon loppuun saakka kaikki silmukat nurin.

10. Jatka tätä kaavaa niin pitkään, että sukan ollessa jalassa kantalapun puikko osuu lattiaan. Omiin sukkiini neuloin 28 kierrosta, ja siitä tuli itselleni just hyvä. Neulo viimeinen kierros nurjaa.

11. Jaa nyt mielessäsi puikon silmukat kolmeen ryhmään niin, että keskimmäiseen ryhmään tulee parillinen määrä. Omissa kantapäissä kun silmukoita on 24, niin jokaiseen ryhmään tulee 8 silmukkaa. Jos silmukoita on 26, niin ryhmät voisivat olla 9-8-9 silmukkaa.

12. Nosta taas puikon ensimmäinen silmukka ja jatka vahvistettua neulosta (joka toinen silmukka nostetaan puikolle). Neulo ensimmäisen ja toisen ryhmän silmukat oikein, mutta jätä toisen ryhmän viimeinen silmukka neulomatta. Oikealla puikolla on nyt 15 (tai 17) silmukkaa ja vasemmalla puikolla on vielä 9 silmukkaa. Neulo seuraavat 2 silmukkaa ylivetäen yhteen (ylivetämiskavennus: nosta 1 s, neulo seuraava s ja vedä nostettu silmukka neulotun yli). Käännä työ. 

13. Nosta taas ensimmäinen silmukka ja neulo nurjia silmukoita sille puikolle, johon jäi ne 7 silmukkaa. Neulo siihen saakka, kunnes vasemmalla puikolla on enää 9 silmukkaa. Neulo seuraavat kaksi silmukkaa nurin yhteen ja käännä työ.
Seuraava kuva auttaa hahmottamaan kantalapun rakenteen:

14. Nosta jälleen puikon ensimmäinen silmukka ja neulo vahvistettua neulosta, kunnes vasemmalla puikolla on 8 silmukkaa. Neulo seuraavat 2 silmukkaa ylivetäen yhteen ja käännä työ. Näin molempien reunaryhmien silmukat häviävät yksi kerrallaan ja keskiryhmässä pysyy koko ajan 8 (tai 10) silmukkaa. Toista kierroksia niin pitkään, kunnes jäljellä on enää keskiryhmän 8 (10) silmukkaa. Onneksi olkoon, kantapää on valmis!

15. Nyt täytyisi taas saada sukka neljälle puikolle. Se tehdään siten, kantalapusta jääneet 8 (10) silmukkaa jaetaan kahdelle puikolle. Loput silmukat poimitaan kantapään reunoista molemmille puikoille niin, ettei sukkaan jää reikiä. Omiin sukkiini poimin 14 silmukkaa molemmilta puolilta, joten yhteensä silmukoita oli 18 molemmilla kantapään puikoilla.

16. Lanka vaihtuu taas raidalliseen Nalle-lankaan. Aloita neulominen kantapään keskeltä ja neulo 1. kierros normaalisti sileää neulosta. Nostetut silmukat neulotaan kiertäen, ettei tule reikää. Tätä kiertäen neulomista on hyvin hankala selittää, mutta seuraava video auttaa siinä: http://www.garnstudio.com/video.php?id=182&lang=fi

17. Toisella kierroksella alkaa kiilakavennukset. 1. puikon silmukat neulotaan normaalisti, mutta puikon kaksi viimeistä silmukkaa neulotaan oikein yhteen. 2. ja 3. puikolla ei tule kavennuksia ollenkaan. 4. puikon kaksi ensimmäistä silmukkaa neulotaan yhteen, mutta tälle puolen sukkaa tulee joka kierroksella ylivetokavennus (nosta 1 s, neulo seuraava s oikein ja vedä nostettu silmukka neulotun yli). Seuraava kierros on normaali kierros, eli ei tule kavennuksia. Sitten on kavennuskierros, mutta sen jälkeen on kaksi normaalia kierrosta. Taas kavennus ja 3 normaalia kierrosta jne. Kavennuksia jatketaan niin kauan, kunnes jokaisella puikolla on 12 (tai 13) silmukkaa. Molemmilta puikoilta täytyy siis kaventaa 6 silmukkaa, mikäli kantalapun silmukkamäärä on sama kuin minulla.
Kiilakavennuksiin kannattaa käyttää ruutupaperia, johon voi merkitä jokaisen kierroksen. Kaavio voisi näyttää tältä:
/ = normaali kierros     X = kavennuskierros

Kierrokset:
  1. X
  2.  /
  3. X
  4. /
  5. /
  6. X
  7. /
  8. /
  9. /
  10. X
  11. /
  12. /
  13. /
  14. /
  15. X
  16. jne…
18. Jokaisella puikolla pitäisi nyt olla sama määrä silmukoita. Jatka sileää neulosta niin kauan, että pikkuvarvas peittyy kokonaan. Tämän jälkeen alkaa kärkikavennus.

19. Kärkikavennuksia on monenlaisia, mutta näihin sukkiin halusin tehdä pyöreät kärjet. Kavennus on nimeltään sädekavennus. Neulo jokaisen puikon keskellä ja lopussa kaksi silmukkaa yhteen. Nyt puikoilla on 12 silmukkaa, joten neulo 5. ja 6. silmukka ja 11. ja 12. silmukka yhteen. Ensimmäisen kavennuskierroksen jälkeen jokaiselle puikolle jää 10 silmukkaa. Neulo seuraavat 4 kierrosta ihan normaalisti. Tämän jälkeen tulee taas kavennuskierros, eli joka puikolla 4. ja 5. silmukka ja 9. ja 10. silmukka neulotaan yhteen. Sitten kolme normaalia kierrosta, kavennus, kaksi normaalia kierrosta, kavennus jne. Jatka kaventamista, kunnes joka puikolla on jäljellä kaksi silmukkaa.

20. Katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi. Päättele langat pujottelemalla lankaa nurjalla puolella virkkuukoukulla. Valmista!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...