10.6.2017

Luku 22

Vuoden vierähdys



Vuosi on kulunut edellisestä kirjoituksesta ja ihana kesä on jälleen koittamassa! Paljon on tehty remonttia ja pihatöitä, mutta paljon on myös vasta suunnitteluasteella. Ja kesken... Toisinaan tuntuu ettei mitään saa valmiiksi asti ja joka nurkalta löytyy jokin ihme läjä odottamassa loppusijoituspaikkaansa. Remontti sisätiloissa on edennyt ihan mukavasti, mutta remontin saralla ehkäpä isoimmat muutokset on tapahtunut talon ulkopuolella.

No mitä kaikkea sitten on tapahtunut vuoden sisällä, niin siitä kerron nyt lyhyesti. Yksityiskohtaisemmin tulen kertomaan remontin vaiheista myöhemmin, sitten kun on saatu aikaan jotain enemmän valmista.

Viime kesänä 2016 aloitettiin talon julkisivumaalaus, sisältäen myös peltikaton. Lähtötilanne oli se, että pintaremonttia kaipasi aivan koko talo, ikkunoita myöten.

Julkisivu ennen
Suurimmaksi haasteeksi osoittautui talon vanha julkisivumaali, jossa oli maalikerroksia eri aikakausilta. Talon pohjimmainen, alkuperäinen maali oli talolle sopivaa hengittävää öljymaalia, mutta maalikerros sen päällä olikin jo surullisen kuuluisaa lateksia. Lateksimaalin päälle oli vielä sudittu kunnon kerrokset alkydi"öljy"maalia, joka tämäkään ei ole talolle hyväksi. Tällaista soppaa ei talon seinään voi enää jättää, joten vanhat maalikerrokset on kuorittava kokonaan pois ennen uudelleenmaalausta. Talon rakenteet täytyy saada hengittämään! Maalinpoisto tehdään Speedheater-lämmittimellä.


Seinien raaputtelun yhteydessä otettiin peltikatto työn alle. Maalaustyöt aloitetaan aina ylhäältä alaspäin, joten peltikatto pestiin ja maalattiin ensimmäisenä. Sitä ennen täytyi kaataa vanha koivu talon edestä, joka olisi roskannut tuoreen maalipinnan välittömästi. Se kyllä muutenkin kasvoi ihan väärässä paikassa, joten nyt oli sopiva aika hyvästellä se. Samalla kaadatettiin pari muutakin hankalassa paikassa olevaa puuta.

Koivu kasvoi talon ja sähkölinjojen välissä.


Saunarakennuksen seinästä poistettiin myös yksi koivu.

Julkisivuremontin edetessä vastaan tuli yllättävä käänne; minne ovat hirret hävinneet laudoituksen alta? Puolesta seinää puuttuu hirret ja tilalla on vain lähes tyhjää tilaa. Muutama levynen löytyi mineraalivillaa, jotka oltiin jostain ihmeen kautta tungettu seinän sisälle, sekä säkillisen verran vanhaa purua. Niistä ei juurikaan eristämään ollut. Seinän toisella puolen menee portaat yläkertaan, joten seinän alemman osan sai avattua ja eristettyä vain ulkopuolelta. Ihmekös että portaikossa on hieman tuuli humissut!


Kesä oli erittäin sateinen ja ailahtelevainen, joten maalinpoisto- ja maalauskelit jäi hyvin vähiin. Kahden seinämän ja kuistin maalinpoisto, ja niiden uudelleenmaalaus saatiin kuitenkin lähes valmiiksi kesän aikana, sekä tietysti seinän lisäeristykset. Kiitos myös innokkaiden talkoolaisten! Toiset kaksi seinämää odottaa vielä käsittelyä.

Saatiin sentään jotain kokonaan valmistakin aikaan, nimittäin vanhasta peltikatosta tuli kuin melkein uusi.

Syksy 2016
Vaikka syksy saapuikin, eivät muutokset loppuneet siihen. Kuvassa yllä on punapäinen keppi merkkinä maakaapeleiden kaivuulle. Ympäristö myllättiin hetkessä, mutta ihan hetkessä se ei siitä kyllä tule toipumaan. Ehkäpä nyt alkaneen kesän aikana kaivuujäljet hälvenevät ja luonto löytää taas paikkansa.

Ilmojen viiletessä siirryttiin kokonaan puuhailemaan sisätiloihin. Eteinen oli ollut kuin pommin jäljiltä melkein koko talossa asumamme ajan, sillä läpikulkuhuoneena se on joutunut osalliseksi myös keittiön ja olohuoneen remontteihin. Eteisen yhteydestä alkaa portaikko, joten päätettiin tehdä eteinen ja portaikko samaan syssyyn.



Tästä se lähti. Purkutuomion sai osakseen portaikon puolipaneelit ja aika paljon muutakin. Eteinen saatiin jouluksi lähes valmiiksi ja portaikko valmistui pääpiirteittäin kuluneen kevään aikana. Näihin tunnelmiin palaan myöhemmin uudestaan! :)



28.5.2016

Rahin uudistus Chalk Paint-maalilla



Olohuonetta suunnitellessa mietin pidempään tulevaa sohvapöytää. "Olisiko se perinteinen puupöytä vai jotakin ihan muuta?". Pöydän kaveriksi mietin myös rahia, sillä muuten jalat olisivat aina pöydällä. Mutta... koska olohuone on tosi pieni, niin päätin että sinne tulee rahipöytä! Ja mikä siitä tekee pöydän on tarjotin (se vielä puuttuu...).

Aloin siis metsästämään sopivaa rahia. Vaatimuksena oli puinen runko, riittävän iso koko ja ihana muhkea muoto. Sitten vastaani ilmestyi nettikirppiksellä tosi edullisesti juuri sellainen rahi kuin ajatuksissani olin nähnyt, mutta väri ei ollut aivan sopiva, vaikka sympaattinen se olikin. Tuumasin, että "se on vaan väri, kyllä sille jotain keksii!"

Rahi ennen

Rahi on alkujaan Brasiliasta, jossa paikallinen henkilö oli jo kertaalleen uusinut päällisen. Verhoilu oli aprikoosin värinen, jota aurinko oli paikoin haalistanut. Rahin runko ja jalat on massiivipuuta ja jaloissa oli tumma petsilakka. Rahin ikää ei tiedetä.

Haettiin rahi kotiin ja aloin miettiä minkä väriseksi rahi sitten pitäisi saada ja millä keinolla. Vaihtoehtoina oli uudelleen verhoilu tai kankaan maalaus jollakin. Asiaa netissä selvittäessä vastaan tuli ensin huonekalujen kankaille tarkoitettu myrkytön spraymaali. Kuulosti hyvältä, mutta värivaihtoehdoista en löytänyt sopivaa.

Sitten muistin Annie Sloanin Chalk Paint-maalin, josta muistan kuulleeni väittämän että sillä voisi maalata melkein mitä vaan. Hmmm... mitä vaan? En ollut koskaan aiemmin käyttänyt Annie Sloanin maaleja, mutta olin nähnyt paljon niillä maalattuja kalusteita. Mielenkiinnosta otin niistä nyt viimein selvää. Olen jo vuosia ihaillut Annie Sloanin työtä ja olin myös pitkään halunnut päästä kokeilemaan sitä kuuluisaa Chalk Paint-maalia. Aikani selvitettyä maalien soveltuvuutta kankaaseen selvisi, että Chalk Paintilla se voisi jopa olla mahdollista.

Chalk Paint-maalista lyhyesti sen verran, että se on täysin myrkytön, liuotteeton ja hengittävä tuote. Se soveltuu monenlaisiin kohteisiin, kertamaalaus usein riittää, eikä pohjatöitä ole välttämätöntä tehdä. Maali kuivuu todella nopeasti, koska se on vesiohenteinen ja se on myös maali joka antaa anteeksi ensikertalaisenkin maalaajan pikku virheet. Maalipinnasta tulee samettisen mattapintainen ja se ikääntyy kauniisti.

Annie Sloanin värikartasta löytyy tosi herkullisia sävyjä. Valinnanvaikeus meinasi tulla, varsinkin kun sävyjä on vielä miljoona lisää jos eri sävyjä sekoittaa keskenään. Lopulta päädyin sävyihin Paloma ja Graphite, Paloma kankaaseen ja Graphite puisiin jalkoihin.


Maalien saatavuutta selvittäessä löysin Helsingistä lähimmän jälleenmyyjän, sisustusvärien erikoisliikkeen nimeltä Måla & more. Helsinkiin on kuitenkin pitkä matka, joten onnekseni heillä on myös nettikauppa. Tilaukseni käsiteltiin ja toimitettiin todella nopeasti, taisi jo seuraavana päivänä olla maalit kotiovella.

Tilauksen yhteydessä syntyikin kiva yhteistyö Måla & moren kanssa, joten sain maalin kokeiltavaksi blogia varten.

Sitten vain maalaamaan!




Työvaiheet:
  1. Rahin putsaus. Imuroin rahin pienellä harjasuuttimella, jolla sai hyvin kaikki pölyt ja karvat kankaasta pois. 
  2. Lattian suojaus. Vaikka maalitahrat lähteekin todella helposti pois vedellä, niin parempi suojata paikat joihin maalia ei ole tarkoitettu.
  3. Maalin ohennus. Ensimmäisen maalikerroksen on syytä olla hyvin ohennettu. Sekoitin "pohja"maaliin vettä todella reilusti, melkein 1:1, mutta ei ihan. Vettä voi laittaa ensin yhden kolmasosan ja sitten pikkuhiljaa lisätä veden määrää. Maali saa olla todella juoksevaa, koska se helpottaa sen levittämistä. Huomaa ettet sekoita maalia liian suurta määrää.
  4. Kankaan kostutus. Kostutin kangasta hiukan sumutinpullolla, että maali levittyisi paremmin.
  5. Ensimmäisen maalikerroksen sutiminen...
  6. ...
  7. ...sutii aina vaan...
  8. ...
  9. Kuivuminen. Rahin kuivumiseen meni reilu vuorokausi, sillä rahi kostui aika syvältä.
  10. Kevyt välihionta. Kyllä, luit oikein! Vaikka tuntuukin todella hassulta hioa kangasta hiomapaperilla, niin se kuuluu asiaan. Hiomapaperin karkeuden olisi hyvä olla esim. 180 tai 240. Liian karkea paperi (60-100 (120)) saattaa rikkoa kangasta. Hiomiseen riittää että pyyhkäiset mahdolliset kököt ja siveltimen karvat pois. Kauttaaltaan ei tarvitse hioa tässä vaiheessa.
  11. Maalin ohennus. Toisen maalikerroksen ei tarvitse olla enää ihan niin lirua, mutta ohentaa täytyy sitäkin reilusti. Vettä sekoitetaan maaliin noin 1:3 tai fiiliksen mukaan. Vettä voi aina lisätä tarpeen mukaan.
  12. Toisen maalikerroksen sutiminen...
  13. No nyt alkaa näyttämään jo hyvältä! Rahi sai taas kuivua seuraavat 24 tuntia.
  14. Tarkastelu. Rahissa kuulsi vielä paikoin oranssisuus läpi, joten päädyin maalaamaan rahia paikoitellen kolmanteen kertaan. Normaalisti kaksi maalauskertaa varmaan riittäisi, mutta tässä tapauksessa rahin vakosamettikangas ja iso väriero vanhan ja uuden välillä aiheutti lisätyötä.
  15. Loppuhionta. Hioin rahin kauttaaltaan hiomapaperilla 180, kunnes kangas tuntui taas pehmeältä. Hionta kannattaa tehdä huolella, että tuleva käyttö on varmasti mukavaa.
  16. Jalkojen hionta. Hioin jaloista valumat sileiksi ja muut epätasaisuudet.
  17. Hiontapölyjen putsaus koko rahista. Imuroin rahin muutamaan kertaan päästä päähän harjasuuttimella, että mahdollisimman suuri osa hienosta pölystä lähtee. 
  18. Jalkojen maalaus. Maalasin jalat kertaalleen sävyllä Graphite.
  19. Jalkojen vahaus. Levitin rievulla jalkoihin ohuen kerroksen Annie Sloanin väritöntä vahaa ja annoin kuivua.
  20. Valmista tuli!


Chalk Paint-maalilla maalattu pinta jää hieman liitumaiseksi, jos pintaan ei levitä vahaa. Samettiselle kankaalle en kuitenkaan vahaa laittaisi, sillä siitä ei välttämättä tule kovin nättiä jälkeä. Sileälle kankaalle vaha kuitenkin sopisi, varsinkin jos haluaa lopputuloksesta hieman nahkamaisen. Vahan kanssa maali pysyy paljon paremmin, eikä se kulu ajan kanssa pois.

Isompia kalusteita, esimerkiksi sohvia en Chalk Paint-maalilla lähtisi maalaamaan, sillä väistämättä kankaan joustavuus kärsii. Maalatusta kankaasta tulee jämäkämpi, vaikka kankaan pinnasta saakin pehmeän hionnalla. Itse voisin Chalk Paint-maalia käyttää rahin lisäksi pehmustettuihin sängynpäätyihin, tuolien istuinpehmusteisiin ja tietysti myös puisiin huonekaluihin. Istuinosiin suosittelen kyllä laittamaan vahan, sillä liitumaisesta maalipinnasta voi olla haittaa mustahuosuisille.

Rahi on maalauksen jälkeen ollut noin puoli vuotta käytössä ja maali on pysynyt siinä hyvin ilman vahaa. Pinta on hitusen liitumainen, mutta enää siitä ei juurikaan lähde pölyä vaikka lujempaakin pyyhkäisee. Aluksi rahista irtosi enemmän pölyä, mutta se oli todennäköisesti hiomisesta tullutta, joka lähti pois useammalla imurointikerralla. Pieni liitumaisuus ei kuitenkaan rahissa niin haittaa, sillä siinä ei istuta. Rahi siis toimii maalattuna oikein hyvin.


Lämmin kiitos yhteistyöstä Måla & more!



11.5.2016

Luku 21

Onnellisten olohuone



Olohuone on kodissa erityinen paikka, jossa vietetään paljon aikaa yksinään nauttien tai yhdessä nauraen. Sen vuoksi olohuoneen kunnostaminen on ollut tärkeä etappi, jota alettiin miettimään hiljakseen jo keittiön valmistumisen jälkeen. Remontti ei ollut helppo, sillä puuttuva lankkulattia ja lahonneet hirret alapohjassa aiheuttivat paljon päänvaivaa. Ongelmat kuitenkin ratkesivat yksi kerrallaan, hirret saatiin korvattua ehjiin ja uudesta kierrätyslankkulattiasta tuli todella onnistunut.

Tällainen siitä nyt sitten tuli!



Perintönä saatu keinutuoli pääsi paraatipaikalle. Punainen kaappi on ihana löytö.



Rahi on alkujaan kotoisin Brasiliasta, mutta ostettiin se käytettynä Suomesta. Ostettaessa rahin kangas oli aprikoosin värinen, ja rahi saikin sitten vähän erikoisemman tuunauksen. Siitä kerron lisää seuraavassa jutussa! Rahin päälle on vielä hakusessa sopiva tarjotin, jolloin rahi tulee toimimaan myös sohvapöytänä.

Olohuoneen kalusteista perintökeinutuoli, sekä takan edessä oleva nojatuoli tulevat saamaan vielä ehostuksen. Keinutuolista poistetaan kulunut vanha lakka ja ehkäpä laitetaan väritön vaha tilalle. Nojatuolin puuosien väri on vielä harkinnassa.




Alakerran lattioita purkaessa löydettiin lattian välistä iso kasa vanhoja sanomalehtiä. Silmiini osui eräs Aamulehti huhtikuulta 1953, jonka päivämäärä on tismalleen sama kuin se päivä, jolloin ensimmäisen kerran astuttiin tähän taloon sen omistajina. 61 vuotta oli kulunut. Kyseinen lehti on nyt luettavissa olohuoneen seinällä.





Enkelinsiipi kukassa. Kaiuttimien päällä kasvaa muratit ja ehkäpä ne piilottavat kaiuttimet kasvullaan jokin päivä.


Muistin virkistämiseksi palataan lähtötilanteeseen, eli siihen päivään kun ensimmäisen kerran pideltiin talon avaimia hyppysissä. Olohuone silloin ja nyt:

Ennen ja jälkeen

Ennen ja jälkeen


Olohuoneen remontti pähkinänkuoressa:

Vanha styroksikatto vaihdettiin puupaneeliin ja se maalattiin valkoiseksi. Seinälevyt pysyivät ennallaan, vain tapetti vaihtui uuteen. Ikkunoiden listoituksia ehostettiin tuomalla listat seinälevyjen päälle ja ikkunat maalattiin sisäpuolelta. Lattiasta purettiin lastulevyt ja niihin liimatut muovimatot, sekä lastulevyn alta löytynyt harvalaudotus. Alapohja putsattiin mineraalivillasta ja hiirenpesistä. Lahonneet hirret korvattiin uusilla ja alapohja eristettiin uudelleen vanhalla purulla ja Ekovillalla. Lankkulattia rakennettiin itse kierrätyslankuista, sillä olohuone oli alakerran ainoa huone jossa lankkulattiaa ei ollut valmiiksi.

Käytetyt pintamateriaalit:
  • Kattopaneelit maalattiin ensin Uulan Sisäpohjamaalilla ja pinta Uulan Into Kalustemaalilla, sävy valkoinen.
  • Lattia maalattiin Uulan puolikiiltävällä Puulattiamaalilla, sävy Naava.
  • Tapetti on Pihlgren ja Ritolan valmistama Sabloni.
  • Hormi maalattiin Uulan Into Kalustemaalilla, sävynä oma sekoitus Valkoisesta ja Pellavasta.
  • Pönttöuuni maalattiin Into Kalustemaalilla, sävy Puolukka.


Olohuoneen remontista lisää luvuissa:

Luku 16 - Hiljaiselo päättyy ja remontti jatkuu
Luku 17 - Kattojen panelointipuuha
Luku 18 - Reikä seinässä
Luku 19 - Uusi, vanha lattia
Luku 20- Olo- ja ruokailuhuoneen värittäminen



11.3.2016

Maalien hengittävyys



Maalien hengittävyys on puhuttanut meitä paljon viime aikoina. Netin keskustelupalstat antavat paljon sekä oikeaa, että väärää tietoa asiasta. Hyvin usein myös maalikaupassa neuvotaan ostamaan väärää maalia ja se jos jokin on huolestuttavaa! Tällaisien tietojen vuoksi ihmiset saattavat pilata koko talonsa ja virheen korjaaminen on työlästä ja se myös tulee hyvin kalliiksi. Tästä syystä päätin tarttua aiheeseen.

Hengittävyydellä tarkoitetaan sitä, että materiaali (tässä tapauksessa maali) pystyy imemään itseensä nestemäisessä tai kaasumaisessa muodossa olevaa vettä ja se pystyy luovuttamaan veden pois ilmankosteuden vaihtelun mukaan. Hengittävä materiaali on siis vettä imevä ja haihduttava
Hengittävyydessä ei siis ole kyse ilman läpäisystä, kuten termistä voisi päätellä. Useimmat perinteiset rakennusmateriaalit ovat hengittäviä.


No hengittääkö se vai eikö se hengitä?


Monia tuotteita mainostetaan harhaanjohtavasti termillä hengittävä. Se on kaiketi rakennusteollisuuden vastaus niille ihmisille, jotka haluaisivat ostaa hengittävämpiä materiaaleja. Ja miksi ne eivät oikeasti ole hengittäviä johtuu siitä, että ne eivät päästä lävitseen nestemäistä vettä, vaan pelkästään ilmaa ja kaasumaisessa muodossa olevaa vettä. Tällainen materiaali on esimerkiksi akrylaattimaali. Sellaista kun sivelee talon puiseen julkisivuun, joka on nestemäiselle vedelle alttiina vähän väliä, niin ongelmat ovat väistämättä edessä.

Kuvitellaanpa tiskialtaassa kauan lojunutta puista paistinlastaa. Siihen päälle on jo usean päivän aikana laskettu vettä ja lopulta kun päätät tiskata sen, niin se on jo aivan turvonnut ja vähän taipunutkin. Mutta kun lasta on pesun jälkeen saanut kuivahtaa, niin se palautuu lähes entiselleen. Puu on siis hengittävä materiaali. No entä jos et olisikaan pesun jälkeen nostanut lastaa kuivumaan, vaan olisit kietaissut sen elmukelmuun? Se olisi homehtunut. No entäs jos kyseessä olisi ollut muovinen paistolasta? Sille ei tapahdu mitään, koska muovi ei hengitä. Ajatellaan hetki talon puista julkisivua, joka on maalattu hengittämättömällä maalilla. Vaikka talon julkisivua ei märkänä maalatakaan, niin ajan myötä maalipintaan tulee kolhuja ja halkeamia, joista sadevettä pääsee puun sisälle. Lisäksi vanhoissa taloissa kosteutta tulee myös talon sisäpuolelta. Jos talo on päällystetty tällä "elmukelmulla", vesi ei pääse kelmun lävitse kuivumaan. Uudemmissa taloissa ongelma on ratkaistu laudoituksen taakse jätetyllä tuuletusvälillä, mutta vanhemmissa taloissa tällaista tuuletusväliä ei ole ja se on tärkeää ottaa huomioon taloa maalatessa.


Akryylimaali, akrylaattimaali, akrylaattilateksi, lateksimaali, dispersiomaali… Nämä kaikki nimet tarkoittavat samaa maalityyppiä, eli vesiohenteista maalia jossa sideaineena toimii erilaiset muoviaineet. Akrylaattimaaleja käytetään sisä- ja ulkoseinissä, sisä- ja ulkokatoissa, lattioissa, talon sokkeleissa, kalusteissa sisällä ja ulkona, eli ihan kaikkialla! Mutta missä näitä maaleja kannattaisi käyttää, vai kannattaako?

Alkydimaali puolestaan on liuotinohenteinen, öljymaaliksikin kutsuttu maali, jossa sideaineena käytetään polyesterihartseja. Vaikka alkydimaalia kutsutaan usein öljymaaliksi, niin sitä se harvemmin on. Alkydimaali on puhtaasti synteettinen kemianteollisuuden tuote, joka eroaa täysin perinteisestä öljymaalista. Hengittävyyden puolesta alkydimaalit menevät samaan sarjaan akryylimaalien kanssa, eli alkydimaalit eivät hengitä. Alkydimaaleja käytetään kalusteisiin sisällä ja ulkona, lattioihin ja peltikattoihin, sekä muiden metallipintojen maalaukseen kovan kulutuksenkestonsa vuoksi. 


Esimerkkejä akrylaattimaaleista:

Tikkurila - Helmi, Harmony, Remontti-Ässä, Pika-Teho

Teknos - Tela, Timantti, Nordica Matt ja Eko
Coloria - Deko, Yleispohja

Esimerkkejä alkydimaaleista: 

Tikkurila - Empire, Permo Puulattiamaali, Miranol

Uula - Puulattiamaali

Sitten on vielä epoksimaalit, polyuretaanimaalit ja kaikenlaiset sekoitukset, mm. uretaanialkydimaali. Ei hengitä, ei hengitä, eikä sekään hengitä...



Akrylaatti- ja alkydimaaleja on rautakaupat pulloillaan, kun taas hengittäviä, muovittomia maaleja on hyvin rajallisesti saatavilla. Onneksi niitä kuitenkin löytyy, kun tietää mitä etsiä. Maaleja voi toki valmistaa myös itse perinteisillä resepteillä. Alle listasin maalit, jotka tiedän olevan muovittomia. Jos tiedät lisää valmistajia, vinkkaa ihmeessä!

Muovittomat maalit:

Uula - lähes kaikki maalit (ei Puulattiamaali)
Sateenkaari Perinnetaidon maalit 
Annie Sloan - Chalk Paint 
Coloria - Greenline 
Virtasen Maalitehdas - 4 Öljyn maalit ja Pehtoori Punamultamaali

Vanhoissa taloissa rakenteiden hengittävyys on liioittelematta kaiken a ja o. Enkä tarkoita pelkästään maalipintoja, vaan aivan kaikkea tapetin ja ulkolaudoituksen välillä. Hengittävyyden voi pilata jo niinkin pieni asia, kuin väärä tapettiliisteri. Rakenteiden hengittävyys on kuitenkin jo vähän isompi juttu, joten siitä kenties tulevaisuudessa lisää. :)



28.11.2015

Luku 20

Olo- ja ruokailuhuoneen värittäminen



Hauskin ja myös haasteellisin vaihe remontoinnissa on mielestäni värien ja tapettien valinta. Haasteellista se ei suinkaan ole siksi, ettei tiedettäisi mistä tykätään, vaan siksi että ihania vaihtoehtoja on pilvin pimein! Yksi suunta on kuitenkin valittava, ettei lopputulos ole sekametelisoppa. Siinä auttaa talon kuunteleminen ja sen (ja myös oman) hengen löytäminen.

Oli alusta asti melko selvää, että olohuoneen puolelle seiniin tulee tapettia ja ruokailuhuoneen puolelle maalia. Koska huoneiden välillä ei oikeastaan ole seinää, tulee niiden värimaailman olla samalta kartalta.

Tapetista on hyvä aloittaa, sillä se määrittää tulevan värimaailman hyvin pitkälle. Lisäksi tapetin sävyjen  mukaan saa varmasti sävytettyä maalit tapettiin sopiviin sävyihin, kun taas päinvastoin se ei luonnollisestikaan onnistu.

Olohuoneen tapetin mietintä alkoi jo muutama kuukausi ennen huoneen remontin aloitusta. Ajatus tapetista hautui mielessä siis pitkään ja monta vaihtoehtoa käytiin läpi. Mieli muuttui toisen jos kolmannenkin kerran kyseisenä aikana ja vasta kun löysin Pihlgren & Ritolan Sabloni-tapetin tiesin, että tämä on se etsimämme tapetti.

Sekä olohuoneen, että ruokailuhuoneen lattia maalattiin Uulan sävyllä Naava. Näin saatiin hieman yhdistettyä kaksi huonetta yhdeksi isommaksi oleskelutilaksi.

Sävy Naava

Olohuoneen seiniin laitettiin Sabloni-tapetti. Koska tapetti on todella runsaskuvioinen, haluttiin ruokailuhuoneen seinistä hyvin neutraalit. Lähdin etsimään sopivaa sävyä tapetin vaaleasta pohjaväristä ja huomasin Uulan värikartan Pellava-sävyn olevan oikea, mutta vain aivan liian tumma. Sävytin seinämaalin itse Uulan Pellavasta ja Valkoisesta, sekoitussuhteena noin 1:20 (1 osa Pellavaa). Sävystä tuli ihanan pehmeä ja lämmin valkoinen, muttei kuitenkaan yhtään keltainen tai likaisen värinen.

Vasemmalla kalusteisiin tuleva lila sävy Paloma, oikealla oma sävytys Pellava-Valkoinen.

Sisustukseen löysin kivan harmahtavanlilan sävyn Annie Sloanin värikartasta, sävyn nimeltä Paloma. Tällä sävyllä aion maalata pari kalustetta ja ehkäpä jotain muutakin...

Olohuoneeseen haluttiin saada myös ripaus Puolukanpunaista, samaa punaista mitä keittiöstämme jo löytyy. Näin huoneissa on yhdistävä "punainen lanka", vaikka tunnelma ja värimaailma hiukan muuttuukin.


Sävy Puolukka

Värisuunnittelua tehdessäni en mieti ainoastaan suunnittelun kohteena olevaa huonetta, vaan koko talon väritystä, olemassaolevaa ja tulevaa. Vaikka joka huoneeseen tulisi oma tunnelmansa, täytyy mielestäni kaikkien värien sopia keskenään, varsinkin kun kyse on pienestä talosta. Aion itse toteuttaa sitä niin, että käytän aika lailla samoja värejä joka huoneessa, mutta sävyn tummuusaste voi vaihdella, sekä myös värien suhde toisiinsa. Esimerkiksi keittiössämme on aika paljon punaista, mutta toiseen huoneeseen sitä tulee ehkä vain ripaus.

Värit ovat suuri nautintoni. Ajatus vain vahvistuu, kun katsoo ikkunasta ulos harmaaseen. Mitä harmaampaa pihalla, sen värikkäämpää sisällä. Eiks vaan? :)



25.11.2015

Luku 19

Uusi, vanha lattia



Olohuoneen tulevat lattialankut odottelivat ulkona pressun alla. Lankut haettiin peräkärryllä 150 kilometrin päästä, jossa ne olivat palvelleet vanhan pohjalaistalon lattiana ainakin sata vuotta. Oli kuin lottovoitto, että tarjolla oli juuri samanlaista lankkua kuin mitä talostamme jo valmiiksi löytyi ja lankkujen pituus sekä määrä oli olohuoneeseen juuri sopiva.

Ennen kuin lankkuja pääsi asentamaan paikoilleen, oli niillä tehtävä pihaan palapeli. Osa lankuista oli valmiiksi numeroituja ja osa taas ei. Lankut piti kuitenkin saada oikeaan järjestykseen, jotta raoista tulisi siistit. Pitkiä, yli 4 metrisiä painavia lankkuja pyöriteltiin ees taas lankku toisensa viereen, eikun tän viereen, eikun toisin päin, vai väärin päin… Eikä haavereiltakaan vältytty, kun lankut kolhivat jalat mustelmille.  Lopulta kuitenkin saatiin lankut sopimaan toisiinsa koko lattian osalta, jonka jälkeen ne numeroitiin.

Lankut sahattiin ulkona mittaansa yksitellen ja siirreltiin ikkunan kautta sisälle sovitukseen. Vanha maalipinta hiottiin myös ulkona, että sisätilat säästyisivät turhalta pölyltä. Lopulta meillä oli lattia jalkojemme alla! Jotta vältyttiin lankkujen välisten rakojen kasvamiselta, täytyi odottaa muutama päivä lankkujen kuivumista ennen paikoilleen naulaamista.

Lankkujen kuivuessa oli hyvää aikaa fiksata ikkunat kuntoon. Peitelistat on aikoinaan upotettu rumasti seinän sisään (seinälevyn kanssa samaan syvyyteen) lisäeristämisen yhteydessä, joten nyt oli hyvä syy tehdä listoitus hieman nätimmin. Peitelistojen alle naulattiin seinälevyn paksuinen rima, jonka jälkeen listat asennettiin takaisin rimojen päälle. Näin saatiin listat nostettua esiin seinästä. Tämän jälkeen pahimmat kolhut kitattiin ja ikkunat maalattiin kauttaaltaan sisäpuolelta.




Kun lankut olivat kuivahtaneet muutaman päivän, alkoi niiden naulaaminen. Naulaamiseen käytettiin 12 cm pitkiä nauloja. Tämän jälkeen vanhat naulanreiät kitattiin puukitillä, samoin pahimmat kolhut ja naarmut. Isoimmat reiät kitattiin kahdesti, sillä kitti kutistuu kuivuessaan. Lopulta kitit hiottiin ja lankkujen isoimmat raot tilkittiin sanomalehdellä. Lattia oli nyt valmis maalattavaksi.

Lattian väriksi valittiin Uulan värikartasta sävy Savi ja maalin kiiltoasteeksi kokeilumielessä puolihimmeä. Kun lattia oli maalattu, tuumasin ettei se ollutkaan täydellinen. Väri lattiassa vaihtui yhtä nopeasti kuin mielipiteenikin, joten nyt lattiassa kiiltelee puolikiiltävä maali, Uulan sävy Naava. Se on samaa sävyä kuin Savi, mutta vaaleampi. Ja se on ihana!


21.10.2015

Luku 18

Reikä seinässä




Ulkona oli jo noin +15°c, joten lattian oli aika avautua ruokailuhuoneesta. Pahvin alta paljastui vanhaa lankkua, mutta myös muutama uudempi. Lankkujen väleistä paistoi taas tuota valkoista höttöeristettä, ureaformaldehydiä. Lankkujen alta sitä löytyi lisää reilu kerros.

Ruokailuhuoneen lattian eristäminen osoittautui melko mutkattomaksi hommaksi. Hirret olivat terveitä, eikä muitakaan ongelmia tullut vastaan. Eristys tehtiin samalla tyylillä kuin keittiön lattia (Luku 3 Alapohjan eristäminen), eli lyhyesti sanottuna alimman laudoituksen päälle nidottiin tuulensuojapaperi ja vanhat purut takaisin. Joihinkin "lootiin" laitettiin vielä purun päälle ekovillalevy, sillä puru ei riittänyt ihan yksistään koko alapohjaan (purun seassa oli jonkun verran ureaformaldehydiä ja kasapäin tiiliskiven paloja (???), joten osa vanhasta eristeestä päätyi ulos ja kaatopaikalle). Eristämisen jälkeen asennettiin lankut paikalleen.

Ruokailuhuoneen lattia jätettiin tässä vaiheessa tähän pisteeseen, sillä lattian väri oli edelleen mietintämyssyssä. Sen lisäksi olohuoneen lattia mietitytti kovasti, joten päädyimme muuttamaan huonekalut ruokailuhuoneeseen ja siirtymään suoraan olohuoneen lattian kimppuun. Jälkeenpäin ajateltuna se oli todella viisas päätös…

Vuorossa siis olohuone.
                       Lastulevyt pois...
                                        Lastulevyn alla paikoitellen jopa lähes 10 sentin tuuletusväli...

No nyt tiedetään miksi villasukkineenkin oli varpaat jäässä jo syyskuussa!

Näiden koolausten päälle lastulevy oli asennettu. Mitään eristeitä ei välissä ollut.
Tässä huoneessa ei harmillisesti ollut valmiina vanhaa lankkulattiaa, vaan sen sijaan lattia oli tehty ihan tavallisesta laudasta. Täytyi siis keksiä huoneeseen ihan uusi lattia jonkinmoinen. Sekunnin asiaa mietittyä oli selvää, että lattian täytyisi olla samanlainen kuin muissakin alakerran huoneissa, eli leveätä vanhaa lankkua. Se, että mistä vastaavaa lankkua voisi löytää riittävän iso määrä ja vielä kohtuuhintaan, olikin jo toinen juttu. Etsinnät alkoivat samantein.

Alapohja täytyi kaikesta huolimatta avata ja eristää uudelleen, joten työtä piisasi. Lattian alle on aikoinaan vedetty viemäriputki, joten eristyksiäkin on samalla lisätty purun päälle... Väärää sellaista!...eli mineraalivillaa. Ja hiirethän rakastavat sitä... Sieltä löytyi hienoja käytäviä tehtynä ristiin rastiin ja haju oli tietysti.., no hiirenpesänhajuinen. Ei auttanut muu kuin varovasti ja pölyttämättä rullata yksi villalevy kerrallaan ja laittaa se suoraan jätesäkkiin.

Kun villat ja likaiset purut oli poistettu päältä, lapioitiin kaikki puhtaat purut säkkeihin talteen.


Jos joku jäi miettimään miten otsikko "Reikä seinässä" liittyy yhtään mihinkään, niin nyt kerron sen tarinan.

Ulkona, olohuoneen seinän takana on betoniset kuistin portaat. Portailta on ajan saatossa valunut vettä portaiden ja seinän väliin, joten alimmat hirret olivat paikoitellen läpimätiä. Betonin ja puun välinen suhde on tiettävästi aina ollut huono ja tulee olemaankin, mutta tässä kohtaa oli kyse myös muustakin. Nimittäin betoniportaiden ja hirsiseinän väliin oli tungettu, -kappas, mineraalivillaa! Eli, kun portailta vähän sateella valahtaa vettä portaikon taakse, niin siellä oleva villa kastuu ja sehän ei sitten kuivu. Loppu onkin historiaa.

Alimman hirren laho osuus on sahattu pois. Takana näkyy portaikko, joka jatkuu kulmaan saakka. Toiseksi alin hirsi sai lähteä seuraavaksi.
Kaksi alinta hirttä meni vaihtoon, joista molemmat noin kahden metrin matkalta. Aikaisempaa kokemusta hirsitöistä ei liioin ollut, joten asia tuntui aluksi vähän liian isolta palalta purtavaksi. Ja eihän se mitään helppoa ollutkaan, sillä melkoista moottorisahalla muotoilua ja paikalleen sovittamista sai tehdä vuorotellen, ja lopuksi täyttä tunkemista kaikin voimin. Näistä vaiheista ei harmiksi tullut otettua kuvia.

Muutama päivä elettiin reikä seinässä, kunnes saatiin palaset loksahtamaan paikoilleen. Tältä se sitten näytti, ulkoapäin katseltuna. Ei ole kauneudella pilattu, mutta eiköhän se tehtävänsä täytä.

Alimman hirren alle laitettiin bitumihuovasta suikale, ettei kivijalan kosteus pääse imeytymään hirteen saakka.
Liitoskohdat tehtiin molempiin päihin samalla melko yksinkertaisella tyylillä. Lopuksi isommat raot tilkittiin puulastuilla ja pienemmät pellavariveellä. Siitä en tiedä, onko korvaushirret kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti asennettu, mutta tämä tuntui toimivan meillä.

Hirret olisi ollut varmaan mahdotonta saada paikalleen ilman talon tunkkausta. Tunkki laitettiin viereisen väliseinän alle ja varovasti nostettiin seinää ylöspäin. Lahonneiden hirsien vuoksi seinä ja lattia oli pikkasen notkahtanut tältä kohtaa, joten oikaisu tuli tarpeeseenkin. Kun hirret olivat paikoillaan, tuettiin vielä niiden alustaa paremmin. Sen jälkeen laskettiin tunkki hiljalleen.

Toinen liitoskohta tuli huoneen kulmaan. Tunkki on oikeanpuoleisen väliseinän alla.


Korvaushirret sulautuivat seinään ihan hyvin ja lattian eristämisen sai nyt aloittaa. Uudet lankut jo odottelivat asennusta, mutta niistä lisää ensi luvussa... :)



14.10.2015

Luku 17

Kattojen panelointipuuha



Ennen katon panelointiin ryhtymistä oli syytä tarkistaa ja korjata koolauksia. Koolaukset oli onneksemme tehty aiemmin oikean suuntaisesti, joten niitä ei tarvinnut uusia. Hieman suoruuksia tarkistettiin ja kiinnityksiä korjattiin ja siinä se olikin. Sähkötyöt oli kuitenkin hyvä tehdä tässä vaiheessa, sillä halusimme vaihtaa lampun ja valokatkaisimen paikkoja. Samalla vedettiin sähköt myös uudelle pistorasialle.

Paneelin profiili valittiin sen mukaan, mitä talosta jo valmiiksi löytyi. Edellinen asukas oli eteisen ja keittiön katon paneloinut tällä 80-90-luvun "perus"-paneelilla, joten paras lopputulos pieneen taloon oli jatkaa samalla linjalla vaikka omaan makuun kivempiakin olisi ollut markkinoilla. Mutta ei tämäkään paneeli rumaa ole, kun pintakäsittelyyn valitsee muuta kuin kellastavan lakan. Hankimme paneelit (ja kaiken muunkin puutavaran aina) puuvalmiina, sillä tehdasmaalatut ovat minusta hengettömiä ja kaiken lisäksi hengittämättömiä. Kun maalaa itse, tietää mitä maali on.

Paneelit ovat kauneimmat valon suuntaisesti asennettuna. Vaikka olohuoneessa on ikkunat kahdella seinustalla, jatkuvat paneelit kohti ruokailuhuonetta ja sen ikkunaa. Paneeli asennetaan naaraspontti (ura) edellä ja urosponttiin (eli uloke.. ) aina naulaus. Ensimmäiseen paneeliin naulaus myös seinän puolelle, naulat peittyvät myöhemmin kattolistalla. Paneelien kiinnitykseen käytettiin modernisti naulapyssyä ja paineilmakompressoria ja työ oli mukavan joutuisaa. Paneelin ja seinän väliin jätetään aina muutamasta millistä puoleen senttiin elämisvaraa, koska puu turpoaa ja kutistuu eri vuodenaikojen mukaan.

Vanhassa talossa kun mikään ei ole suoraa, tuo se haasteita kaikkeen - myös panelointiin. Toinen seinä tässä huoneessa on melkein 9 senttiä pidempi kuin vastakkainen seinä, joten paneelien ponteilla täytyi kikkailla niin että viimeinen paneeli olisi suunnilleen yhtä leveä molemmista päistä. Kun olimme päässeet paneloinnissa reilun puoleen väliin kattoa, mitattiin etäisyys päätyseinään paneelin molemmista päistä ja alettiin kasvattamaan paneelien välistä rakoa toisessa päässä parilla millillä. Silmä ei erota sitä että kasvavatko raot toiselle puolelle huonetta, jos ne kasvavat tasaisesti.


Onnistuimme kuromaan lähes yhdeksän senttiä umpeen paneelien "vinoon" asentamisella ja viimeinen paneeli oli lähes tasaleveä molemmista päistä. Ensikertalaisia kun oltiin paneloinnissa, niin voi todeta ettei se ollutkaan niin vaikeaa. :)

Tämän jälkeen paneelit maalattiin kertaalleen Uulan Into Sisäpohjamaalilla ja kahteen kertaan valkoisella Uulan Into Kalustemaalilla. Ennen viimeisintä maalauskertaa laitettiin kuitenkin kattolistat paikoilleen, että listat voi "maalata kiinni" kattoon. Näin katto ei näytä vasta-asennetulta. Paneelien maalauksesta lisää jutussa Paneelien maalaus - näin se onnistuu.

Kun olohuoneen katto oli valmis, siirryttiin ruokailuhuoneen puolelle samoihin puuhiin. Vanha styroksikatto sai sielläkin kyytiä ensimmäisenä ja seuraavana lähti tapetit.

Päällimmäisen tapetin alta huuteli 70-luku (vai 60-?).

Ruokailuhuoneen katon panelointi meni jo aika rutiinilla, eikä kauaakaan kun se oli maalausta vaille valmis. Lastulevylattia muovimattoineenkin sai kyytiä hetken mielijohteesta, kun ei jaksettu katsella sitä enää. Pahvin alta pilkottikin jo vanhat lankut. Iiiii...jännää!


Eletään huhtikuuta 2015. Ilma oli sen verran lämmennyt ulkona, että saatettiin jo harkita alapohjan avaamista ja eristämistä. Eikä mennyt kauaa...



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...